Sain ihanan
Kimpassa-blogin Lililtä kunnian kirjoittaa seitsemän faktaa itsestäni. Siitähän on joku puoli vuotta, kun olen niin viimeksi tehnyt, mutta kauheaa hiustenhalkomista olisi sellaiseen pikkuseikkaan puuttuminen. Uskon Liliä, kun hän sanoi näiden olevan kivoja lukea, haha!
1. Löydän itseni helposti ja useasti laulujen sanoituksista ja tunnen voimakasta samastumista moniinkin lempiviisuihini. Omituisuus, jonka luulin menevän ohi viimeistään teini-iän jäädessä armeliaasti taakse, mutta niin ei käynyt. Saan itseni usein kiinni ajatuksesta, että puheiden sijaan tunteita ilmaistakseni tai kertoakseni jotain tekisi mieli soittaa tämä ja tuo biisi tuolle ja tällekin tyypille, mutta en koskaan tee niin, sillä minusta se on (oletetusti) aikuisella iällä pikkasen turhan pateettista. Toisaalta olen samasta syystä johtuen onnistunut vaikeissa aallonpohjissa löytämään lohtua musiikista, eli ei se intensiivisen eläytymisen kyky läpeensä paha ominaisuus ihmisessä ole.
2. Tykkään öisistä kaupungeista. Istun mielelläni baarinnurkassa punaviinilasin kanssa öiseen aikaan ja vain katselen katuvaloja. Helsingissä ahdistaakin monesti se, että aukiolevia kivoja satamatuikkuja on kovin harvassa. Ne tapaa olla aina liian jotain, onneloita, roskapankkeja tai aikaisin sulkeutuvia. Vieraaseen kaupunkiin on myös parasta saapua myöhään illalla, siinä on jotakin hyvin eskapistis-romantillista "yksinäinen yön kulkija" -mystisyyttä, myönnän auliisti. Yksi matkamuisto, joka on lämmittänyt ja toiminut pakokeinona monena ankeana talvi-iltana, on kesäöisestä Barcelonasta, jonka kosteaan välimerentuoksuun bussista reissukassi olalla solahdettuani olisin kuollut onnellisena, jos olisin. Tämä tiedoksesi, Ulla, kun huolissasi silloin olit.
3. Mä olen kamala jumittaja. Jos tykkään, luen samoja kirjoja, katson samoja leffoja, kuuntelen samaa musiikkia, matkustan samoihin paikkoihin. Monta kertaa ja toistuvasti. Minulla on vuosikausia ollut samanlainen pitkä, suora ja vaalea tukka, sama musta pukeutumistyyli ja tapa rajata silmät mustasta napista viistopäisellä siveltimellä. Tämä on melko suuressa ristiriidassa sen kanssa, että olen toisaalta levoton, kärsimätön ja lyhytpinnainen nopeiden, joskus jopa radikaalien, liikkujen nainen. Tän tason mentaali-San Andreasin siirros tuskin on sattumaa, mutta sitä en tiedä, mikä osa on syytä ja mikä seurausta.
4. Minussa on musiikillinen heikkous lyömä- ja puhallinsoittimia, erityisesti vaskipuhaltimia, kohtaan. Jengi ihailee jotain kitaristeja ja laulajia, mutta kyllä kovimmat jätkät vetää pasuunaa ja takoo pönttöarsenaalia, mitä suurempaa, komeampaa ja näyttävämpää, sen parempaa. Ja kovempaa! Tähän liittyen yksi mageimmista aarteistani onkin Taylor Hawkinsin rumpukapula, joka napsahti otsaani Foo Fightersin keikan päätteeksi Provinssissa kesällä -08.
5. Luen mielelläni elämäkertoja, mutta alun piinaavan tylsiä lapsuuskohtauksia vain kursorisesti. Lähes poikkeuksetta niistä saa hyppiä yli ensimmäiset vähintään 50 sivua. Ei vain kiinnosta, millainen lapsuus kelläkin on ollut ja mitä niille silloin on tapahtunut. Minä nyt en syty lapsiasioihin yleensäkään, call me cold-hearted, mutta niin se vain on. Ei kai kaikkien tarvitsekaan.
6. Lempimusiikkini varioi wieniläisklassikoista ja Yann Tiersenistä, koska ne muistuttavat minua unelmista, räkäisen raakaan rokkiin ja tuskaiseen puolimetalliin, koska ne muistuttavat minua elämästä.
7. Olen aina myöhässä, aina. Aina ja joka paikasta. Se on lapsellinen, vastenmielinen tapa, josta pitäisi todellakin kasvaa ulos. Vihaan sitä, että mulla on sen takia aina kiire ja vihaan myös odottamista, mutta minun on pakko sietää sitä, koska olen poikkeuksetta itse aina jäljessä. Syy on lähes joka kerta sama, lähden liikkeelle vasta silloin, kun minun pitäisi olla jo perillä. Minun pitäisi nytkin olla jossain, mutta tässä istun ja vetelehdin.
Siinäpä.
