keskiviikko 31. elokuuta 2011

I'm spoiled? You are spoiled!

Joku saattoi huomata ja harmistua koko kesän kestäneen blogitaukoni. Asia on niin, että välittömästi loman viimein koitettua pakkasin laukkuni ja painoin kotioven perässäni kiinni - en ole sitä juuri sen koommin avannut. Elämä makaa siellä laatikoissa ja paketeissa muovein ja kankain suojattuna, pölyttömämpiä päiviä odotellen. Kirjoittamiseen tämä liittyy sinänsä, että kotirauhan sirpaloituminen tuntuu melko tanakasti sielussa, eikä varsin vahvistavasti, enkä ole kerta kaikkiaan viitsinyt paneutua joka aamu töihin vieraista osoitteista selviytymisen lisäksi juuri muuhun.

Olenkin keskittynyt lähinnä itseni piloillelellimiseen ja omasta navasta puolen metrin säteellä ilmenevien mielihalujen välittömään toteuttamiseen. Se, ken tämänmuotoista autoterapiaa vastustaa, kokeilkoon itsekin lähes kolmen kuukauden vastentahtoista pakomatkaa omasta kotsasta. Minulle se ainakin oli ja on liikaa.



Yllä kuvat eilisestä Tarte Tatin -illallisesta sekä viimelauantaisesta metsäreippailuretken palauttelusta Lauttasaaren kesäpäivänkultaisilla rantakallioilla. Jos näiden takia menen pilalle, syytän ystäviäni.

tiistai 30. elokuuta 2011

From the way he dances, I'm fairly certain I won't have to fake anything

Hei, kuin siistii tää nyt sitten on! Lanvinin FW 11/12 -kamppisfilkka on mielestäni kerrassaan mainio. Ei vähiten siksi, että siinä on sitä ironiatrendiä niinkö konservatiivis-klassisessa kontekstissa.

Me likes ja muita ajankohtaisia sanontoja. Katu-uskottavasti!

maanantai 29. elokuuta 2011

I would never do that, I'm afraid of heights

Kovin erilaisen kesän jäljiltä vanha värikarttakaan ei ole entisellään. Menin ja hankin varsin epämustat kengät, Maija Louekarin Kaleidoskooppi-kuosiset Marimekko-Converset.

Tykkään niistä hulluna ja ovat jo lyhyellä ulkoilutuksellaan irrottaneet jengistä spontaaneja kommentteja, mikä sekin ilahduttaa tietysti aina.


Marimekko kauppaa samaa sirkuskuosia nimellä Ruuturouva tyynynpäällisinä ja patalappuina ja muuna oheiskamana. Olen täysin liekeissä niistäkin. Tietysti, mutta sille on selitys.

PS. Kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet käydä täällä hermostumassa tekopirteästä Pelago-päivityksestä. Terveisiä Rasilan Mikolle, kyse ei lainkaan ole tekopirteydestä, vaan siitä, että Pelagolla ajellessa nyt vaan maailma näyttäytyy niin ihanan pus-pus-kiva-kivalta. Sileitä kilsoja!