This isn’t really public, it's a ladies' locker-room

En tykkää uimahalleista. Ne on aina kylmiä, kloori vihertää tukan jo ulko-ovella pelkällä hajullaan ja lapset kirkuu naamat sinisinä. En oikein tykkää marrasharmaasta kaupungistakaan, syitä ei liene tarpeellista luetella.

Nämä kaksi asiaa kun yhdistää ja oikein keskittyy, löytää itsensä Yrjönkadun uimahallista. Sunnuntai-illan todellisuudesta irrallinen parituntinen 20-luvun kaupunkikulttuurireliikissä oli presiis paikallaan, höyrysaunassa ystävän kanssa käyty keskustelu klassisesti miehistä ja niiden rinnalla elämisen vaikeudesta hoiti nuupahtanutta naista. Kylpytakit päällä oman lepohytin edustalla nautittu jäätee-omenapiirakka inkiväärijäätelöllä -annos pöytääntarjoiltuna ei tilannetta varsin pahentanut

Niin siistiä, että vastaava eurooppalaisen kylpylätradition edustaja on niinkin saatavilla kuin Yrjönkadulla. Ei voi kuin olla huojentunut, ettei sitäkin nurkkaa ole saneerattu täysin piloille, "modernistettu" siitä elämä pois, kuten ei täkäläiselle jäykkäniskaisuusklassistiselle tyylisuunnalle vierasta ole.

Kamala, pitkittynyt hellämielisyyskohtaus uiskenteli mielessä vielä tänä aamunakin.

Yrjönkadun uimahallissa naisten vuorot on ma, ke, pe ja su, toiseen kerrokseen ke, pe, su.

The first time I actually felt like saying it was the night he took me to the ballet

Elämässä pitää olla pieniä iloja. Jo siitäkin syystä, että isot ilot on sitten vielä suurempia.

Kuten viime sunnuntaina Maximissa, kun valkokankaan täytti kolmeksi tunniksi Bolshoi-teatterin Prinsessa Ruusunen. Ihastuksien huokaus, kyllä nykytekniikka on ihmeellistä. Vailla mitään säröjä tai illuusion pienintäkään herpaantumista sain tuijottaa parvekkeelta eturivistä täydellisiä liikesarjoja, kuunnella tyllin kahinaa ja tossujen nitinää ja ihmetellä niin rikkumatonta Disney-prinssikuvastoa kuin vain amerikkalaisunelmamussu David Hallberg voi tuottaa. Olen liikuttunut.

Finnkino näyttää baletteja pitkin kevättäkin, aion istua niistä jokaisessa.

It's nothing to lose your hat over

Hankin aiemmin syksyllä Filippa K:n huopahatun vain ymmärtääkseni myöhemmin, ettei se yhteensovi 

a) pitkän tukan

b) kaulahuivien kanssa.

Pitäisi olla pienet, sievät takinkaulukset ja turkispuuhka. Ja niin tiukkaanleikattu bob, että päänkiristykseen vanne olisi täysin tarpeeton.

Muutenhan se on kovin soma.

It's the artist's favorite

Oidai, kävipä mieluisa iltavieras.

Eikä visiitin mukavuutta vähentänyt lainkaan se, että toi harakalle aivan hyväksyttävän tuomisen muassaan! Hyvämakuiset ja tarkkasilmäiset laatuasiantuntijaystäväiset on kyllä jo siinäkin suhteessa painonsa arvosta kultaa, timangia ja platinaa, kun ne aina tietää, löytää ja hoksaa. Ja muistaa, mistä heille on uskonut haavehtivansa.

Aikani Heikki Orvolan nuutajärveläistä Miranda-kulhoa huokailtuani Annika käski olla tukehtumatta pullaan; vasta se taivastelun paikka ois, jos hän ruman tuliaisen olisi tuonut. No se.

Alemmassa kuvassa näytillä myös jäsen uusimmasta tuttavuudestani ja hamstrausintohimojeni kohteesta, teekannu Tapio Wirkkalan 60-luvulla saksalaisen Rosenthalin Studio-Line-sarjaan suunnittelemasta Variation-astiastosta. Kyllä mieltä lämmittää astioiden varsin moderni ote, eleganssi ja oi, ne mattamustat lautaset. Kysymyksessä on tyylipuhdas muotoilun ja estetiikan die Heirat. Ebay-ponia odotellessa.

En minä sillä, että yhtään kuppia tai lautasta tarvitsisin, mutta eräänä päivänä, toivon mukaan viimeistä kertaa vähään aikaan, astialaatikoita purkaessani ja ilokseni keittiönkaapit suhteellisen tilaviksi todettuani päätin, että kauniita, käytännöllisiä ja huolellisesti rakkaudella valittuja esineitä on aina kuitenkin suhteellisesti vähemmän kuin vastaava määrä kamalia ja yhdentekeviä kappoja. Näin.

No, you don't understand. The only thing that I have ever successfully made in the kitchen is a mess. And several little fires

Heidi linkkasi Facebookiin mainion uutisen työssäkäyvien ja periaatteessa hyvin toimeentulevien naisten keskuudessa suosioon nousseesta kotoilusta.


Kuinka sattuikaan.

Olen jo pitkään puhunut ystäväni Lauran kanssa siitä, kuinka meidän tulisi perustaa ompeluseura, jossa pelataan iltapäivisin bridgeä, juodaan sherryä laakeista laseista ja ne jotka tupakoivat, tekevät sen holkin kanssa. Pienillä pyöreillä pöydillä olisi mielikuvissamme tietysti pitsiliinat ja korkeiden ikkunoiden edessä raskaat, ehkä jo hiukkasen pölyä keränneet ja haalistuneet, kullanväriset samettiverhot. Meillä olisi korkokengät jalassa ja helmet kaulassa. Ja ehkä korvan takana tippa jos toinenkin Shalimaria.

Tämän lauantai-illan midinettikerho ei aivan tuota kaikkea vastannut, mutta tuottelias se oli silti. Ja koska sherry on pahaa, joimme samppanjaa ja radiossa soi Jazzin sävel on vapaa.

Koska pieneen kotiini eivät tekstiilit juuri nyt sovi, Sanna Annukan Marimekolle suunnittelemasta Kanteleen Kutsusta tuli meille töihin keittiön pöydälle joululiina.

I want you to meet him, my Russian

Kempparin Noora juontaa uutta Tyylivarkaat-ohjelmaa Maikkarilla. Pokkana varastaa toisten kodeista tyylidetaljeja ja uittaa niitä kulloisiinkin muutoskohteisiin.

Aika hauska idea.

Toivon, että Arkitehti näkee asian samalla tavalla. Kohtuu törkeällä aisalla nappasin blogistaan idean ja toteutin sen kursailematta ja reippaasti, vaan minkä tekee, jos kerran toisilla on parempi maku ja tarkempi silmä kuin itsellä; eläinsaduista lapsena luin, että toisten virheistä kannattaa oppia, katson, että sama metodi pätee myös muissa konteksteissa. Esimerkin voima.

Kello on ihan mielettömän hieno venäläinen Raketa Katjusha. Sotaisa yhteys hänessä, kellotaulussa kuvattu härveli on raketinheitin, tuttavallisemmin Stalinin urut, mutta no, ei tämä liene ainoa kerta maailmassa, kun itsensäasustamisen nimissä taistelutantereilta lainataan.

The Birkin bag? Really? That's not even your style

Huomenna on hieno päivä. Ei ehkä Coco Chanel -tavalla, mutta omalla tavallaan eleganssia sormenpäitään myöten ja pariisilaisuuden syvintä olemusta, englantilaisuudestaan huolimatta, henkivä nainen saapuu Savoyn lavalle ja laulaa Japanin hyväksi.

"Olisiko tämä se tilaisuus, jonne voisi kerrankin laittaa kivan mekon päälle?", kysyi konserttiseuralaiseni Heidi. Kyllä, tämä on juuri se hetki. Mitä kivampi, sitä kivampi, kuten sanonta kuuluu. Tilanne saattaa vaatia myös keskimääräistä kivempaa sihijuomaa.

Jane Birkin sings Serge Gainsbourg "Via Japan", keskiviikkona 2.11. kello 19.30 Savoyssa.