We'd better get to work

Omistamansa ja pitkin maita ja mantuja raahaamansa tavaramäärän vähentäminen ja siitä puhuminen on yhtälailla niin tätä päivää kuin mikä tahansa muukin hippifiilistely, joidenkin mielestä turhaa nipotusta taikka trendileijailua. Ihassama, olkoon vaan, mutta minä olen päättänyt, että ristikseni siunaantunut kamamäärä todellakin vähenee. Siihen sataan en pääse ikinä enkä sellaiseen ankaruuteen edes usko, mutta jos nyt lähtis siitä, että uuden kodin kellariin ei tarvitsisi jemmata kuin yksi pakollinen, huolella talletettu muistolooda sekä sesonkivaatteet. Tämä on kaunis ajatus ja hieno tavoite, mutta todellisuus lienee kuitenkin se, että kun saan pieneksi ja istumattomiksi käyneet vaatteeni kiertoon, kassillinen uutta tekstiiliä muuttaa tonteille.

Olen kyllä aloittanut urheasti kantamalla kilotolkulla käsittämättömyyksiä (kuka jemmaa toissavuotisia aurinkorasvapurkkeja laatikonpohjalla, kysyn vaan? Tai muita epäsopiviksi osoittautuneita ihomaaleja? Viisi vuotta sitten pieneksi käynyttä t-paitaa, joka ei vielä kolmannellakaan kirppiskierroksella kelvannut kenellekään? Kysyn uudestaan!) roskikseen ja jatkan huomenna torimuijana Hietsussa myyntikuntoiseksi katsomani aineksen kanssa. Siellä on Katja ja myyrä mukana myös.

Kirppishait ja saalistajasilakat, huomenna kylään.

This is why I don't do home repairs. Unforeseen costs

Tarvitsin uuden avaimenperän entisten jo kulahdettua ja ehkä hieman myöskin symboliseksi eleeksi. Pöllö löytyi lastentarvikeliikkeestä ja ostopäätös sinetöityi työkaverin todettua, että toihan näyttääkin ihan sulta.


Epäilemättä. Kuluneen kuun aikana vastaava epäuskon visuaalinen sanakirjamääritelmä on tällä naamalla ollut nähty muoto, viimeksi tänään, kun tulevaan residenssiini marssi remonttireiska-armada esitelmöimään, kuinka hankalaksi ne meinaa mun arkipäiväni tehdä.

Kyllä, siitä tulee helvetillinen karnevaali. Ja kallis. Sika-.

I hear that, sister

Oi, Terhi.

Tai oi koko Scandinavian Music Group. Onko sitä tutkittu, miksi joku tietty musiikki aiheuttaa niin vahvoja tunteita? Ja varsinkin, että mikä musiikki se kellekin on se juttu, mikä senkin sitten tekee. Miksi minä juuri tykkään tästä ja joku tamperelainen mörrimöykky kokee vastaavanlaista lämpöä ja rakkautta, kun mun musiikkimielikuvissa Norjassa palaa kirkko?

Tai no, tarviiko tuota nyt tutkia sen kummemmin. Mä tykkään siitä tyypistä, josta Terhi laulaa, koen ymmärtäväni sitä hahmoa varsin hyvin. Mä niinku tiedän, miltä siitä tuntuu ja miksi tuntuu.

Niinpä niin.

Tuo kuva kertoo minusta aika paljon lauantai-illan Tavastian hengestä, kaikki ne hartaina lavalle tuijotti, ensin täysillä laulaen, sitten hengittämättä.

Oi, yksi parhaista Tavastia-kokemuksistani koskaan.

Olen onnellinen nainen.

I can sum up my life in one breath

Helposti hermostuvan henkilön, jolla on toiveissaan kutakuinkin tasainen elämänvirta, ei kannattaisi ajoittaa asunnonostoja, duuninvaihtoja ja muuttopakkausorganisointiahdistusta samaan aikaikkunaan tai edes kovin lähelle toisiaan.

Onneksi ravintolapäivänä paistoi aurinko, pystybaari Mimosassa oli sopuhinnat ja ystävistä sain suojakilven. Perjantaina vanhalta hankitut asusteet korvissa on hyvä odotella seuraavaa suvantopaikkaa, jonne ankkuroitua.

Korvikset Kooky Gems.

Yeah, exactly. My point of view. Exactly

Yhtenä perjantaiaamuna räntäsateisella ratikkapysäkillä silmien alla oli hauska hetki. Pysäkillä seisoi neljä naista, minut mukaanlukien. Meitä oli siinä rivissä kolme Kapseli-reppuselkäistä, edessäni seisovalla naisella oli punaisen olkalaukun lisäksi myös mustavalkoraidallinen toppatakki. Itselläni oli repun seurana myös firman pipo ja mustaharmaaruudullinen kauluspaita. Yksi pysäkki, kaksi sukupolvea, neljä naista, seitsemän Marimekko-tuotetta.

Vähän ristiriitaista informaatiota sen kanssa, miten paljon on saanut viime vuosien mittaan lukea ja kuulla, että tekstiilibisneksemme kruununjalokivellä on mennyt vähän heikosti. Kotimaan myynti ei vedä ja maailmallakin huomio on Jackie O:n jälkeen ollut lähinnä japanilaisten asianharrastajien kulttisuosiota.

Missä vika sitten luuraa? Vaikka joka ainoalla tyypillä on kotonaan ja vaatekaapissaan Marimekkoa, eikö se riitä? Ilmeisesti ei, sillä vissiin muutkin minä ovat tottuneet ajatuksissaan luottamaan Marimekon kohdalla laatuun ja kestävyyteen ja siihen, että korkeahkon hintatason takeena on pitkä käyttöikä; ei tarvitse heti olla ostamassa uutta. Koska maailma makaa kulutuksen varassa ja yksin numerot mittaavat menestystä, on tietysti aihetta tunnustaa, että oma reppuni on vähintään kymmenvuotias, pipo ostettu alennusmyynnistä ja paita kirpparilta.

Onkin ollut hieman karskia hyväksyä, että tietynlaista laatustandardien muuttumista on ollut havaittavissa myös Marimekon tuotteissa. Saumat eivät pidä, ne kiertyvät ja värit sekoittuvat, napit irtoavat, langanpäät repsottavat. Sellaisesta tavarasta ei enää kirpparille paljon vietävää jää. Tottakai on ymmärrettävä, että tuotantotavat muuttuvat eikä muutos välttämättä ole aina laadunheikentämismielessä tehty; jos vertaa esimerkiksi 30-vuotiasta painokangasta tämän hetken vastaavaan, ero on huikea, mutta täältä päästä katsellen voi ainoastaan arvailla, kestäisivätkö silloiset prosessit tarkastelua nykyisten ympäristö- ja työsuojeluvaatimuksien valossa. Siitä huolimatta, kansallisaarteensa se on kullakin, kato, toisille sitä lajia edustaa kumi ja jää, toisille kankaat ja kauneus, suhtautukoon kukin niihin itsemääritteleminsä oletuksin, toivein ja vaatimuksin.

Marimekon kesänäytökset Espan puistossa perjantaina 20.5. kello 12.00, 13.30, 16.00 ja 17.30. Siellä on Kirstikin lavalla.

We’ll see you after the show

On se niin hienoa, upeata, kertakaikkisen makeaa hunajaa katsoa kun ikänsä puolesta aikuinen mies räkii ja niistää lattialle. Kyllä kelpaa ylpeänä suitsuttaa selkä seinää vasten taistelevia, nälkäisiä leijonia, kun ne pelin jälkeen finnit naamalla loistaen leiskauttaa taskulämpimästä bissetölkistä vaahdot kameran linssiin. Oi, Suomi on, hyvästi selvä päivä!

Kyllä tässä voi ylpeä olla, ja pitää olla, koko Suomi, koko Suomi juhlii, tätä on odotettu.

Mielestäni Pentti Matikaisen laini ruotsalaisten sotaakäymättömyydestä kiteyttää koko jääkiekkotouhun älyttömyyden. Matikaisen kielenkäyttöä ja ajatuksenjuoksua mukaillen voisi seuraavaksi pohtia vaikka sitä, mitä seurauksia silläkin sitten oli, kun tuhannen naisenpuolikasta koki aikanaan saksalaismiehet samansorttisella tunteenpalolla kuin nuori Mikael Granlund slovakkityttäret.

Helsingin Sanomat toteaa myös tyhjentävästi: Letka kalsarisillaan olleita miehiä juoksi ympäri patsasta ja huusi, että on se hienoa, perkele!

Niinpä niin. Aika vaikeaa on koittaa ymmärtää sitä, että viime yön hysteerisyyteen yltyneen Facebook-kuohunnan takana ja aiheuttajina olivat samat ihmiset, jotka aivan muutaman viikon takaisena sunnuntaina linkittivät kaistat umpeen muun muassa muuttofirma Niemen ja Finnairin nettisivuja maastapoistuminen mielessään, kun eräskin isänmaallisuusbändi suoritti historiaan jäävän turnausvoiton.

Se "Oi, Suomi on" -biisi tulee muuten futiskatsomoista ja jatkuu siten, että "on meillä sauna, viina ja kirves, oi, Suomi on niin ihana".

Well, there'll be other reviews. Fabulous reviews

Aina silloin tällöin mieleeni muistuu mekko, jonka ostin 90-luvulla kovin tykästyneenä sen kuosiin ja historiasidoksiin. Se oli silloin järjettömän kallis ostos, osa-aikaisen kassaneidin palkastani haukkasi ison osan. Kävikin sitten klassisesti, en oikein raskinut sitä pitää, lähinnä ihastelin ja varoin sotkemasta. Kun siitä se ainutkertaisuus alkoi hiljalleen haihtua, koko muu Unikko-vyörytys käynnistyi niin läpitunkevalla tavalla, että se haihtui todellakin.

Mikä sääli, sillä nyt, vuosia myöhemmin ja taas kerran sen jemmoistani kaivaneena, käyttäisin vaatetta pystypäin, jos siihen vielä mahtuisin. Unikon ongelma on minun nähdäkseni siinä, että se on graafisesti kaunis ja helpostilähestyttävä, mutta tavanomaisuudessaan ankea kuosi. Arkipäiväistä yllätyksettömyyttäkin se ehkä edustaa, mitä assosiaatiota hillitön kamatulva kangaskasseista autonkoreihin ei taida varsin parantaakaan. Onneksi sen käyttö on vähentynyt hurjimmista määristään, tai ainakin siirtynyt ulkomailla myytäväksi, en tiedä, joten ehkä sen olemus voi vielä raikastua ja mielikuvat siitä kirkastua.

Määrällisesti yli-, mutta laadullisesti aliarvostettu kukkakuvio ansaitsisi arvonnousun; skaalattuja painokuosiversioitaan en tosin ymmärrä minäkään, mutta luokittelenkin ne samaan turhakelokeroon kuin kuviosukat ja pinoutumattomat mukit.

Ei jouda silittelemään, kun pitää taas pakata!

I haven't seen you here in forever

Hupsan. Minä aloitin uuden työn, hautauduin tutkimaan omaisuuttani muuton edellä ja väsyin (niin, piristyykö joku oikeasti keväällä?) yhtäkkisestä määrästä auringonpaistetta. Kävi sitten niin, että koko muu elämä jäi.

Elämänpolulla tuulee ja lepattaa, sanoi Kaikkosen Kaarina, kun taideteoksellaan Lönnrotinkatua pyyhki. En muuten ole ilokseni ollut ainoa, joka on ensireagoinut teokseen "aivan kuin ulkomailla" -fiiliksellä.

Olen, tottakai, joutanut hurmioitumaan uudesta musiikista. Scandinavian Music Groupin Manner on aivan kestämättömän ihana levy. Piste.

But this is an outfit

Koska Vallilan vapputansseissa esiintyi Kekkosen Vieno, totesin, että nyt on vaivannäön paikka.

Sainkin kuulla harvinaisen ja ilahduttavan paljon kehuvia kommentteja pukeutumisestani ja jätänpä nyt tähän väliin kertomatta, mitä itse lopulta asustani ajattelin, muiden muassa Stellageen viisaasta neuvosta onkeeni ottaneena.

Kuvan otti Tubbs.