I'm so happy right now

Taivas varjele, mitä sieltä tulee?

Ihanaa, Pelago, ihanaa!

On se semmonen pyörä!

Maitokahvin värinen, yksivaihteinen Brooklyn on nyt minun.

Suomi Finland Pelago!

What happened in the past five minutes?

Vietin talvella ja keväällä neljä kuukautta vaihtelevissa määrin kauheissa ja aivan hirvittävissä katumuksen sävyttämissä pelko-, paniikki- ja ahdistustiloissa. Toisin sanoen ostoskrapulassa. Eikä vähä mitään, asunnonostostuskassa.

Olin aivan vakuuttunut, että skutsiin lähden ja skutsiin jään, kantakaupunkiasujana kun olen tottunut itseni maailmassa näkemään. Mutta niin vain tunne tiesi toisin, muutostani lähtien olen ajellut pyörälläni lammasmainen hymy naamalla ympäri uusia ja hieman tutumpiakin kulmia, aivan täysin toisin katsein ja asentein.

Kyllä Helsinki on sitten kaunis kaupunki! Ja mitä, jos en olisi sitä koskaan tullut ymmärtäneeksi? Uudessa naapurustossani on vaikka mitä, lippakioskia, luomukauppaa, valtavia puistoja, vanhoja taloja, merenrantaa, kahviloita, metsää, kulttuuriperinnettä, kilsatolkulla lenkkireittejä.

Ja mikä parasta, uusi työpaikkani on juuri sopivan pyöräilymatkan päässä, tarpeeksi pitkän, mutta helpon. Ja mikä siinä pyöräilyssä on parasta, se ei ole suinkaan hyötyliikuntakulma, vaan - hahaa! - lajin tarjoama loputon välinehifistelymahdollisuus. Mitä sporttailuun tulee, olen täydestä sydämestäni välineurheilija enkä edes häpeä myöntää sitä. Minä en esimerkiksi juoksisi vääränlaisilla kengillä, vaan siihen käyttöön täytyy olla paitsi tottakai soveltuvat, mieluiten myös kivannäköiset kengät, sillä tykkään pitää estetiikkakäsityksistäni kiinni myös urheillessa. Seuraava kohteeni onkin sitten itse pyörä, mitä saattaa joutua odottelemaan, koska oikea osuu tarkoin viritettyyn haaviin, mutta siinä se ilo juuri piileekin.

Eikä nykyään ole tietenkään täyttä iloa mistään ilman teknologian suomia lisäkivuuksia! Mulla on RunKeeper-nainen korvassani joka reissulla. Viiden minuutin välein.

Kolme alinta kuvaa Tubbs.

Oh? Nice hat

Siisteintä, mitä tiedän, on kesä, helle, kesähelle ja auringonpaiste. Se on samalla myöskin lähestulkoon kauheinta, sillä saan helposti silmät kuivumaan ja pään kipeäksi liiasta kuumuudesta, alkaa heikottaa ja ahdistaa ja nukuttaa, vähän kuin olisin yhtäkkiä aivan karmeassa darrassa. Nuorempana en huomannut mitään vastaavaa, mutta mummous kyllä ei yksin tule; nykyään en muuten varsin hyväksyttävällä säällä kestä istua varjossakaan vailla mitään päänsuojaa. Sunnuntaiselle terassiaamukahville alkuiltapäivän paahteeseen varustauduin viime vuoden parhaalla ostoksella, paperinarusta punotulla ja pienin värikkäin puuhelmin maustetulla stetsonilla.

Löysin sen Roomasta joltain tulikuumalta sivukujalta, nainen istui pikkuruisessa kaupassaan miljoonien hattujensa keskellä ja valmisti koko ajan uusia. Kokeilin hattua toisensa perään, ei sopinut mikään ja juuri poislähtiessä äkkäsin kohtaloni oven suussa. Ehdin jo kävellä muutaman askeleen kadulle, mutta palasin juoksujalkaa - onneksi.

Voi viime kesä, Firenze ja Livorno! Nyt, kun pääsin asiaan, esittelen lempikuvani reissulta. Kas, kaunis matkaseuralaiseni, Michelle Williams.

Kuva minusta, stetsonista ja mummomankelista Laurin omaisuutta, keskimmäinen Michellen Ullan.

Let's go dancing!

Joka vuosi käyn katsomassa sambakoulujen karnevaalimeiningit ja joka vuosi vannon aloittavani tanssiharrastuksen.

Kuinka pitkällä jo olisinkaan, jos olisin heti ekasta kerrasta vetovoimaa totellut ja painellut viipymättä tunneille, huokaus.

Eikä tätä tuskaa helpota vähäisimmissäkään määrin jatkuva, polttava kaipuuni ja himoni matkustaa Rioon.

I like your little legs

Nonni, Marimekon yhteispaini Conversen kanssa saa jatkoa.

Ja nyt siellä on ne Unikotkin mukana.

Sanon niinkuin paras kotimainen naisnäyttelijä (ikinä) Tarja-Tuulikki Tarsala Matti Ijäksen parhaassa kotimaisessa tv-elokuvassa (ikinä) Aita: "Sanaakaan en sano".

Pisteet kotiin ja mun rahat Marimekon kassaan noista Maija Louekarin aivan mahtavalla Kaleidoskoopilla puetuista hi-topeista.

Tossukaupoille pääsee heinäkuussa.

I've been meaning to call you

Tämä tontti ei ole lakannut olemasta, minulla itselläni vain on ylikuormaamisesta johtuva writer's block.


Lyhyestä virsi kaunis, palaan mestoille tuonnempana.

Alemman kuvan otti Heidi.