Ja hankin kesäksi tuollaiset uikkarit! Sähkönsin... Royal blue uimaturbaani minulla jo onkin; sietäisi esitellä, niin mage on se. Kestää pousailun uimakopin liepeillä, helposti.
maanantai 30. huhtikuuta 2012
Strut? Do I strut? Am I a strutter?
Hyvää vappua, kaikki ihanat tyypit! Vapun jälkeen toimeutan paluun normaaliin päiväjärjestykseen.
tiistai 24. huhtikuuta 2012
If I worried what every bitch in New York said about me, I'd never leave the house
Törmäsin tähän upean Fiona Timantin Diamond Stash -blogissa. En malttanut olla näpistämättä.
fionatimantti.blogspot.com
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
I must be a masochist or something
Andrea Arnoldin näkemystä Humisevasta harjusta katsoessa tuli mieleen, ettei ohjaaja ehkä halunnutkaan tehdä tulkintaa yli puolentoista sadan vuoden ikäisestä kirjallisuuden klassikosta, vaan toistaa tässä ajassa ne reaktiot, mitä Emily Brontë teoksellaan tuoreeltaan herätti.
Raaka, sadistinen, kova, kylmä, julma.
Jo läpipaatumaan ehtineen yleisön vastaavaan vavahduttamiseen, eli minkäänlaiseen tunteidenherättämiseen, ei mikä tahansa poskensilotteluhypsyttely pysty. Puhumattakaan toisesta ääripäästä, erikoistehosteilla normaalitajuisesta katsojasta eristetty ruutu ruudulta tietokoneavusteisesti rakennetusta elok... tetriksestä. Siitä voisikin joskus avautua oikein olan takaa, kuinka kuvottavaa on se, että jotkut ihmiset kehittävät työkseen uusia visuaalis-teknisiä innovaatioita, kuinka monin uusin ja päräyttävin, entistä monimutkaisemmin keinoin voitaisiin näyttää, miten jengistä tehdään jauhelihaa, että popkornia mussuttava läskipossuporukka saadaan viihtymään futiskentän kokoisien kankaiden ja lentokenttämetelin ylittävien äänentoisto-ominaisuuksien äärellä yhä uudelleen ja uudelleen. No, se siitä. Olin suorastaan järkyttynyt, kun poistuin elokuvasalista. Sovimme ystäväni kanssa, ettemme koskaan edes katsoneet kyseistä elokuvaa, halasimme nopeasti ja luikimme omiin suuntiimme sulattelemaan.
Wuthering Heights menossa nyt. Älkää missatko.
Tunnisteet:
Jos elämä olisi elokuvaa
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
I got them half price at a sample sale
Osuin vahingossa Marimekolle mallikappalemyynnin viime minuuteille ja kappas vaan, löytyihän sieltä. Siinä kohtaa, kun mielestäni alkuperäisajatukseltaan mainio Seppälän kamppiskin vesitetään niinaheraloilla ja muilla vastaavilla gaselleilla, jotka tekopyhästi pousailee lehtiaukeamilla kertomassa oman itsensä hyväksymisen vaikeudesta/tärkeydestä, onkin varsin näpsää tajuta olevansa 166-senttisenä ja 38-kokoisena suhteellisen kelpo oman elämänsä huippumallikappale.
Lisää mallikappalemyyntiä muuten tehtaanmyymälässä 25.4.-28.4. Siellon kevätysmy.
Tunnisteet:
La vida moda,
Marimekko
perjantai 13. huhtikuuta 2012
I'll be on the next plane to Paris
Pariisissa satoi ja tuuli ja minun tukka oli takussa koko ajan ja sormet kohmeessa. Silti. Oi, silti.
Tunnisteet:
Pariisi,
Voyages extraordinaires
perjantai 6. huhtikuuta 2012
But I can't believe I'm finally here
Hyvää pääsiäistä!
Kohta on kesä.
Kohta on kesä.
Tunnisteet:
Oma elämä
torstai 5. huhtikuuta 2012
Paris? You're finally taking that vacation?
Koska töissä oli tänään lähes koko päivän kuvan mukainen moodi, taidan jatkaa vastaavaa vähemmän tekemistä seuraavat viisi päivää.
Pukeudun uusimpaan naaraukseeni ja lähden Pariisiin. Pariisi, oi Pariisi, viimeinkin. Edellisestä kerrasta on jo aikaa.
Huomatkaa kangaspäällysteiset pikkunapit!
Pukeudun uusimpaan naaraukseeni ja lähden Pariisiin. Pariisi, oi Pariisi, viimeinkin. Edellisestä kerrasta on jo aikaa.
Huomatkaa kangaspäällysteiset pikkunapit!
Tunnisteet:
La vida moda,
Oma elämä,
Pariisi,
Voyages extraordinaires
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Charlotte, honey, do you want some Tummy Tamer?
En ole oikein teenjuoja, suosin kahvia kaikissa tilanteissa. Parasta se on pehmoisena au lait'na tai vastaavasti tiukkana espressona, oikein siltä väliltä ei kiitos.
Nyt kuitenkin viime aikoina olen iltajuomisinani hörppinyt Pukkan haudukkeita, ei kai niitä Earl Grey´hin tottunut hahmo teeksi voi edes luokitella. Pukkalla vaihtoehtoja riittää joka junaan, on rauhoittavaa, virkistävää, tasapainottavaa ja energisoivaa. Olen kokeillut useampaa lajia, ja on kyllä pakko myöntää uskovani esimerkiksi "detox"-vaikuttimella varustetun sortin toteuttavan lupaustaan sitä kautta, että pukka todella on hyvin lähellä, kun niin järkyttävän kamalalta litku maistuu. Mikäs siinä, jos tykkää, mutta lakritsi on kyllä pahinta ikinä missään, selleristä juoman makuna nyt puhumattakaan.
Taidan pysytellä siinä kahvissa suosiolla, vaikka tuo Three Tulsi nyt esimerkiksi aivan hyvää onkin. Pukkan varsin selkeillä, hyvin rakennetuilla ja informatiivisilla sivuilla kannattaa viivähtää tovi, jos kiinnostusta aiheeseen on, taikka hyvinvointiasiat on lähellä sydäntä. Tiedä sitten, millä henkimaailman tasolla nämä asiat keijuilevat, mutta uskokoon vaikutuksiin, ken tahtoo.
pukkaherbs.com
Nyt kuitenkin viime aikoina olen iltajuomisinani hörppinyt Pukkan haudukkeita, ei kai niitä Earl Grey´hin tottunut hahmo teeksi voi edes luokitella. Pukkalla vaihtoehtoja riittää joka junaan, on rauhoittavaa, virkistävää, tasapainottavaa ja energisoivaa. Olen kokeillut useampaa lajia, ja on kyllä pakko myöntää uskovani esimerkiksi "detox"-vaikuttimella varustetun sortin toteuttavan lupaustaan sitä kautta, että pukka todella on hyvin lähellä, kun niin järkyttävän kamalalta litku maistuu. Mikäs siinä, jos tykkää, mutta lakritsi on kyllä pahinta ikinä missään, selleristä juoman makuna nyt puhumattakaan.
Taidan pysytellä siinä kahvissa suosiolla, vaikka tuo Three Tulsi nyt esimerkiksi aivan hyvää onkin. Pukkan varsin selkeillä, hyvin rakennetuilla ja informatiivisilla sivuilla kannattaa viivähtää tovi, jos kiinnostusta aiheeseen on, taikka hyvinvointiasiat on lähellä sydäntä. Tiedä sitten, millä henkimaailman tasolla nämä asiat keijuilevat, mutta uskokoon vaikutuksiin, ken tahtoo.
pukkaherbs.com
Tunnisteet:
Sanahelinää,
Suosittelen
maanantai 2. huhtikuuta 2012
No one. I found it at a vintage shop
Jos minun nimeni olisi Kristiina ja olisin 186 senttiä pitkä, minulla olisi ehkä kaulassa silkkihuivi, joka ois joka päivä uus, joka päivä uus.
Mutta koska ei ole, minun silkkihuivini eivät ole varsinaisesti uusia, vaan kaikki toisen käden kautta minulle tulleita. Nokko lähellä uutta, tosin silittää olisi ehkä sietänyt, mutta en malttanut.
Tunnisteet:
Asusteosasto,
Dior
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
How do you see yourself on the cover?
Kipaisin viikolla Marimekon syksy/talvi 2012 -näytöksessä, mikä järjestettiin tällä kertaa Katajanokalla vanhassa varastohallissa. Paikka oli kyllä mainio valinta, sillä hirsirakenteet ja varmaan koko puun paksuiset lankkulattiat oletettavine tupajumeineen, oon varma tästä, kehystivät asiaankuluvasti näytöksen metsäänmenemisen (no pun intended) teemaa.
Keltainen jakku! Ihminen tarvitsee syksyllä keltaisen jakun. Hei, miksi puulla on yhtäkkiä keltaiset lehdet, duh. Ainoa, mikä tässä häiritsee, ovat hihojen leikkaukset. Tämän kanssa ei voi pukea takkia ilman, että ahdistaa. Vastaavaan "missä miehusta, missä hiha?" -ratkaisuun törmää aivan liian usein; kesällähän se on vilpoisa ja rento, mikä toimii, kun ei tarvitse eristää itseään maailmasta.
Oranssi ei ole tässä oranssi, mutta tuossa takissa se on. Alareuna on lähellä totuutta ja kyllä, minulla on jotenkin kuumeinen olo, totta.
Ah, sortsit! Eivät ole kuunaan jo jonkin aikaa jatkuneen esilläolonsa aikana näin salonkitoimistokelpoisilta näyttäneet.
Tämä takki suorittaa arrivaalin vaatekaappiini sillä siunaaman sekunnilla, kun se tuotantoputkesta rekille asettuu.
Marimekon tuleva sesonki on taas varsin tunnistettavaa mekkoa, mutta jotenkin kuitenkin uudella tavalla. Tässä vaiheessa on kai jo turvallista sanoa, että näin ronkelin ja itseään varsin tiedostavana pitävän kuluttajan näkökulmasta tavoiteltu profiilinnosto on onnistunut. On siellä edelleen niitä kappaleita, joita en laittaisi suurin surminkaan ylleni, mutta harvemmin sitä noin muutenkaan tulee törmänneeksi muotinäytökseen, mitä katsoessa säästyisi no ei ny välttis -ajatukselta.
Erityismaininnan ansaitsevat näytöksen kampaajat, sillä malleille oli tupeerattu melko näyttävät peikkopehkot. Jos tukat oli ajateltu asusteiksi, olen sitä mieltä, että minun olisi pitänyt päästä näytökseen malliksi myös, koska mun tukkaa ei olisi päivän kampaamattomuuden jälkeen tarvinnut edes tupeerata.
Koska varsin tummasävyisessä tilassa oli hivenen hankala valotilanne, esittelen suosikkini nyt näin:
Keltainen jakku! Ihminen tarvitsee syksyllä keltaisen jakun. Hei, miksi puulla on yhtäkkiä keltaiset lehdet, duh. Ainoa, mikä tässä häiritsee, ovat hihojen leikkaukset. Tämän kanssa ei voi pukea takkia ilman, että ahdistaa. Vastaavaan "missä miehusta, missä hiha?" -ratkaisuun törmää aivan liian usein; kesällähän se on vilpoisa ja rento, mikä toimii, kun ei tarvitse eristää itseään maailmasta.
Oranssi ei ole tässä oranssi, mutta tuossa takissa se on. Alareuna on lähellä totuutta ja kyllä, minulla on jotenkin kuumeinen olo, totta.
Ah, sortsit! Eivät ole kuunaan jo jonkin aikaa jatkuneen esilläolonsa aikana näin salonki
Tämä takki suorittaa arrivaalin vaatekaappiini sillä siunaaman sekunnilla, kun se tuotantoputkesta rekille asettuu.
Ja tohvelit on ehkä pakko saada ja. Eikä suinkaan laimeasti kotikäyttöön, vaan ammattiballerina-henkiseen pousailuun tanssisalille ennen tunnin alkua. Because I'm worth it.
Jospa nyt tämä kesä tästä ensin.
marimekko.fi
Tunnisteet:
La vida moda,
Marimekko
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)