Love of my life

En kerran tiennyt, mistä ihmiset puhuvat, kun puhuvat kurinalaisuudesta ja elämäntavasta. Sitoutumisesta ja siitä, kuinka tanssijat elävät jotenkin omalla sivullaan elämässä. Olin vain vähän, että no mikä siinä nyt on, kunhan jumppaavat. Onhan se nättiä, juuh.

En minä itseäni nyt edelleenkään tanssijana pidä, mutta voin kyllä yrittää kuvailla sitä etukenon määrää, millä pystyn rastimaan kaikki muut kohdat. Sekoamisen yltä, päältä ja lomittain. Itse tekemiseen, lajin läpi elämiseen, siitä jatkuvasti inspiroitumiseen. Yhä uudelleen ja uudelleen yrittämiseen ja lopulta, lopulta, lopulta, itsensä yli menemiseen.

Kaksi vuotta sitten roikuin tangossa tukevalla neliraajaotteella ja olin varma, että yhdenkään irti päästäminen on menolippu kanveesiin. Jalka nousi eteen noin 30 astetta, sivulle vähemmän ja taakse ei senttiäkään. Selässä oli krooninen notko. Siihen nähden tilanne on kehittynyt. Huimasti.

Olen salaa itsestäni ylpeä. Julkisesti kerron, että syytä iloon on sitten, kun tämä sama tapahtuu en pointe au milieu, sans la barre.

Ah, baletti. Vaikka sitä ankarasti vihaankin, lajirakkaus on totta, todellista ja syvää.

Meanwhile

Ei sillä, että tässä nykyhetkessä olisi varsinaisesti vikaa, mutta samaa mieltä olin myös kaksi viikkoa sitten, ja silti nyt tänään kaikki on vielä paremmin.

Mutta parasta onkin silloin, kun on jotain, mitä odottaa. Sillä välin voi katsella kissoja.

Anna's Cup of Tea

Jotkut ihmiset onnistuvat luomaan ympärilleen oikealla tavalla täydellisen auran. Ei täydellisentäydellisen, vaan sellaisen, missä juuri kyseisen henkilön palasen ja osaset ovat juuri kyseisen henkilön kontekstissa oikeilla kohdillaan. Rauhallisesti, tyynesti, kauniisti. Täydellisesti. Sellaisen, minkä valossa itsellekin tulee tunne oikein päin olemisesta.

Anna Ahmarova on sellainen henkilö.

Anna Ahmarova Originals

annascupoftea.blogspot.fi

Maan ääressä

Kävin vappuna ihmeellisessä kuumaisemassa. Omat kuvani ovat vain vaatimattomia tulkintoja siitä ylitsevuotavasta ja sanojen yläpuolella olevasta äärimmäisyydestä ja kauneudesta, mitä vain Islanti voi tarjota, joten visuaalisen hemmottelun ystävät, suunnatkaa Heidin tontille.

Islanti on hämmästyttävä maa. Eristyksissään keskellä aavaa merta, aina vähän jonkun armoilla. Sään. Luonnonvoimien. Maan kuoren ja sisuksen liikkeiden. Valloittajien. Ja nyt viimeisimpänä meidän kaikkien muiden, kun jäätiköt sulavat kevätpuroiksi ja merivirrat muuttavat suuntiaan.

Mutta silti ylpeä, sitkeä ja erilainen. Ja vahvasti, vahvasti elossa.

Menkää. Rakastukaa.