Tallinna on siitä mahtava kaupunki, että siellä on mahdollista tavoittaa sellaista luksusta, mitä Helsingissä ei kahdesta syystä ole saavutettavissa. Joko se on yksinkertaisesti aivan liian kallista taikka sitä ei kerta kaikkiaan ole olemassakaan.
Kuluneen viikonlopun vietin huikean hienosti stailattujen hotellien aulabaareissa, nautiskelin upeista ravintolakokemuksista niin palvelun, interiöörin kuin itse tarjoilunkin puolesta, hankin antiikkia sekä hiukan jännitin, pysyykö nuori tallinnalaisprinssi Siegfried soolonsa loppuun asti omilla jaloillaan; Odettensa se oli jo kerran kaataa.
Ihan mielettömän upea viikonloppu. En lakkaa ihmettelemästä syytä sille, että vaikka kuinka joka kerran kaupungissa vieraillessani minulla on vapautunut ja kevyt olo ja yhtä monesti vannon, että viikonloppujen vietosta tulee tapa, aina seuraavaan tapaamiseen kuluu luvattoman kauan aikaa. Nyt niin ei käy, vannon! Taitaa kääntyä onnekseni se, että matkaseurueessani on vakiintunut käytäntö luiskauttaa matkanjärjestäjyys minulle. Antaa vapaat lapaset toimia ja ilmoittaa, koska mennään.
Kaikki paitsi matkustus on turhaa.
Hans, nyt vaan nimiä ja osoitteita kehiin! Vuoda nämä salaisuudet koko maailmalle! :)
VastaaPoistaHaha, Hotel Telegraaf (ravintola Tchaikovsky), Swissôtel, Schlössle hotel, Kuninga Restoran. Täytyy kaivella osoitteita. Chicago 33, vanha kunnon Reval Cafe ja Josephine. Sitä Deja vuta, missä oltiin Hele-Riinin keikalla, en löytänyt sieltä, missä sen ois pitänyt olla, vaikka netin mukaan on edelleen elossa.
VastaaPoistaTallinna on mulle melko uusi, mutta mielenkiintoinen. Kävin pari viikkoa sitten. Ja mikä hienointa, sinne pääsee aina takaisin sekä nopeasti että helposti. Jotenkin vähän salaperäinen kaupunki, mikä vaatii tutustumista.
VastaaPoistaHanna H, moi! Kiitos kommentistasi ja sorppa, kun kesti iäisyyden vastata. Mulla on yli viikon vanhoissa posteissa kommenttivalvonta päällä, ni aina kestää sitten :)
VastaaPoistaJoo, se on uskomatonta, kuinka tossa noin lähellä tyynesti elää omaa keskieurooppalaisvivahteista elämäänsä suloinen pikkukaupunki. Tallinnalla on aivan turhaan liian helpon junttikohteen maine; totta ne sen satama-alueensa nykyiseen neuvostoghettotilaansa jättääkin, sillä mitäpä tuota persaukisille suomalaisjuopoille parempia kulisseja viinanhankintansa toteuttamiseksi pystyttämäänkään. Oon tosi iloinen siitä, että se kaupunki nimenomaan aukeaa hitaasti, koostaan huolimatta, riittääpähän sitten useammille reissuille kiitollista tutkimustoimintaa. Jos joku kaipaa todellista irtiottoa helposti, nopeasti, mutta kuitenkin riittävän tuntuvasti, suosittelen perjantaiaamuna lahden yli käräyttämistä omassa hytissä ja suuntaamista suoraan sivuilleen katsomatta Swissôtelin kasikerroksen lounasbuffaan. Siihen lasi Laurent-Perrier'ta kylkeen ja viikonloppu voi alkaa.