No work or running for a week. And she has to wear one of those foam collars

Nyt kävi näin. En oikein tiedä, millä tavalla kinesioteippaukseen pitäisi suhtautua, varsinkaan sen jälkeen, kun fysioterapeutti perusteli eriväriset teipit japanilaisten taipumuksilla taikauskoon luonnon yläpuolisiin juttuihin. Kuulemma väriterapiaa.

Mun penikoivat sääret paketoitiin ankeasti ihonvärisiin, vaikka turkoosit teipit olisivat ehkä mätsänneet hieman paremmin uusiin, sähäkkiin tennareihini. Kylläpä rullaa kevyesti! Siihen saakka, kunnes säärikipu yltyy taas ja matka lakkaa tyystin.

Mutta kesti ne kaksi kilometriä pidempään kuin normaalitilassa, missä jokainen askel on todellinen työvoitto.

Valitin teippien sielunhoidollisesta vaikutuksesta Facebookissa ja sain välittömästi fyssariystäväni suuttumaan idiootille. "Älä juokse tulehtuneilla lihaksilla!" Mutta pakko oli päästä kokeilemaan, lennähtäisikö askel kevyempään. Kroonistuminen, mitä se on?

And we'll always regret that last summer we didn't spend together in the Hamptons

Vielä ei huomenna, mutta jo muutaman päivän päästä soi tilavampi boogie

Jakku pesulan ja toimistokorkkarit suutarin kautta hevonkukkuun vähäksi aikaa. Makaan nurmella neljä viikkoa, henkisesti ainakin, jos nyt välillä joutuu tomumajansa sieltä ylös nostamaan.

Loma.

Jakku SJ Kosken aikainen Marimekko, kengät Wonders, laukku Michael Kors

It never goes out of style

Tapasin maanantaina upean naisen, joka kaikessa muussa osaavuudessaan suunnittelee ja valmistaa varsin tyylillensä uskollisia koruja.

Olen niin mennyttä. Kristalliset riipukset kelpaisivat minulle kaikissa suunnittelijan valitsemissa sävyissä, mutterikoruista puhumattakaan. Miian repertoaariin kuuluvat myös vetoketjuista kootut ja muotoillut korut ja aivan tajuttoman stailit korsettihenkiset kaula-asusteet. Taito on hänellä hyppysissään, ja tyyli, ei voi muuta väittää.

Lysteripintainen kristallipallo kimalteli niin kutsuvasti telineessään, että en päässyt lähtemään Miian ja Lean työhuoneelta ilman sitä. Diskopallo on niin superviileä ja esillepääsyä vaativa, etten myöskään malttanut nahistella iPhonen kanssa tarpeeksi pitkään, että olisin saanut siitä ensimmäisenkään tarkan kuvan. 

Miten mahtavaa, tykkään tukea pienyrittäjyyttä sen minkä voin ja kun mainittu pienyrittäjyys vielä tuottaa näin makeaa hedelmää, on hyötysuhde lyömätön.


Miian tavoittaa nettisivujensa kautta ja miiamagiadesign@gmail.com

No one. I found it at a vintage shop

Jos minun nimeni olisi Kristiina ja olisin 186 senttiä pitkä, minulla olisi ehkä kaulassa silkkihuivi, joka ois joka päivä uus, joka päivä uus.

Mutta koska ei ole, minun silkkihuivini eivät ole varsinaisesti uusia, vaan kaikki toisen käden kautta minulle tulleita. Nokko lähellä uutta, tosin silittää olisi ehkä sietänyt, mutta en malttanut.

The silk lining's about a hundred million years old but I'm so in love with it

Minä aina haaveilen ihanista, ihanista vintagemekoista. Rakastan 20-lukulaista flappermeininkiä, mutta kovin ovat vähissä sellaiset häppeningit, jonne kehtaisi koko vuosikertarekisteriin sonnustautua. Enkä koskaan huumassani muista, että aitojen, ei vain vintagentyylisten, vaatteiden mittasuhteet ovat aina huturallaan nähden minun trikoossakasvatettuun vartalooni. Siinä sitten olet ja ähiset fiftarivyötäröiden kanssa, senkin pieni tynnyri.

Ehkäpä mainituissa alkaa olla syypohjaa in general sille, miksi Kapteeninkadulla vasta muistaakseni viime kesänä avattu tunnelmallinen ja suloinen vuosikymmenputiikki Garbo Vintage sulkee ovensa. Ei taida täällä mustiinpukeutuvan loskassakahlaajakansan parissa vastaava, tyyriihkö konsepti oikein lentää. En tiedä, syitähän liikeyritysten sulkemiseen on maailmansivut pullollaan ja lisääkin vielä, mutta tuli vain äkkiseltään mieleen.

Garbo Vintagessa on tällä hetkellä menossa kuitenkin suhteellisen hyvät markkinat, sillä tavaraa on vielä paljon jäljellä ja kaikki myydään rekvisiittoja myöten -50%.

Upean värisiä lasihelmiä lähinnä sisustukseen kotiin, mutta kaksi 70-lukulaista silkkihuivia pääsevät kyllä kesä- ja varsinkin lomailuasuja kaunistamaan.

garbovintage.com

Kapteeninkatu 3

I have to be at work in 40 minutes

Punavuoressa lounasreissut tulee heikosti suoraselkäisyyslupauksissaan pitäytyvälle henkilölle todella kalliiksi. Kysyn vaan, että minkä takia tenniksenpeluuseen ja taidenäyttelyyn voi saada kaikenmaailman edullistamiskuponkia ja virikeseteliä, mutta kukaan ei ole kysynyt minulta, josko ihminen saattaisi virkistäytyä laukkuostoksilla?

Vaadin lounastunninaikanasuoritettavanlaukkuhankinnanedullistamisjasitäkauttavirikkeellistymisseteliä tähän! Heti!

Sillä niin lyhyttä lounastuntia ja sähäkkää kipaisua Roban Balzaciin ei olekaan, etteikö Amadon kautta ehtisi kietaista.

Soma olkalaukku on ranskalainen, merkistä en ole koskaan kuullutkaan, mutta nahkainen lappu sivusaumassa kertoo että François Marot, 95 Faubourg Saint-Honoré, Paris on sen valmistanut.

Ja se Balzac. Café Balzac. Roballa Erottajan puoleisessa päässä, sisäpihan palanen Pariisia. Oijoi.

Amado second hand, Freda 25
Café Balzac, Iso Roobertinkatu 3-5

I just thought it fed me more

Eksyin lauantaina pilateksen jälkeen vahingossa huppu silmillä ja letti rutussa Samujille. Poistuin sieltä ryhti suorana ja ilme kirkastuneena ja pikkuinen, elegantisti pakattu paperikassi käsivarrella.

Luulin jotenkin, että kielto mennä nuutuneena, väsyneenä ja nälkäisenä ostoksille koskee ainoastaan ruokakauppaa. Kauniit ja käytännölliset pipo, ranteenlämmittimet ja pikkulaukku ovat toki sielunruokaa par excellence.

samuji.com

It's just a little bag, but we'd feel naked in public without it

Uuden laukun hankintaprosessi on yhtä kriittinen paikka kuin minkä tahansa pitkäaikaisen sitoumuksen tekeminen. Minä en pysty ymmärtämään kansaa, joka hankkii uuden väskyn joka tilistä; monestakaan syystä, mutta ensimmäisenä nyt se, ettei maailmassa kerta kaikkiaan ole niin paljon mielenkiintoisia kasseja, että minulle kuukausitasolla uusi kainaloinen löytyisi.

Ei pidä olla täydellinen, mutta ominaisuuksien sillä tavalla optiimissa balanssissa, että kokonaisuus passaa minun toiveisiini. Sen pitää auttaa minua, toimia silloin kun tilanne on päällä ja olla hyvä tiimipelaaja. Ei mene kauas poikaystäväkriteereistä. Ja nyt on kysymyksessä kuitenkin laukku. Leena Sarvi analysoi kerran minulle pysyväisluonteisen sinkkuuteni syyksi arkivaatteinani suosimani lypsymekot, mutta mä lähtisin rohkeasti ehdottamaan ihan vain hieman epäilyttäviä sielunsisäisiä kiertoratoja, joilla henkilökohtainen ajatusmaailma kulkee. Jos kulkee.

Tapasin oikein sopivan arkipuurtajan punavuorelaisen second hand -putiikin ikkunassa ja kävin ostoksilla. Nahka osoittautui hyväksi, paksuksi ja syvänmustaksi, olkahihna juuri sopivan mittaiseksi ja mikä tärkeintä, laukusta löytyi vetoketju. En ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa, ettei kasseihin tehdä kunnon sulkemissysteemeitä? Sitten itketään, ettei tarvitse olla kummoinenkaan ruuhka, kun jo laukusta tavaraa katoaa. Jaa-a, vaikeutuisi olennaisesti, jos ne pussukat olisivat jollain tavalla kiinni.

Amado Fredalla myy uutta ja vanhaa; en tiedä niistä uusista, mutta second handin hintataso ei ole tavaran kuntoon nähden mitenkään ylitsepääsemätön. En olisi tuon oman käytetyn italialaiseni hinnalla saanut kuin muovinhajuisen joulukuusen uutena.

Amado, Fredrikinkatu 25.

It's nothing to lose your hat over

Hankin aiemmin syksyllä Filippa K:n huopahatun vain ymmärtääkseni myöhemmin, ettei se yhteensovi 

a) pitkän tukan

b) kaulahuivien kanssa.

Pitäisi olla pienet, sievät takinkaulukset ja turkispuuhka. Ja niin tiukkaanleikattu bob, että päänkiristykseen vanne olisi täysin tarpeeton.

Muutenhan se on kovin soma.

I want you to meet him, my Russian

Kempparin Noora juontaa uutta Tyylivarkaat-ohjelmaa Maikkarilla. Pokkana varastaa toisten kodeista tyylidetaljeja ja uittaa niitä kulloisiinkin muutoskohteisiin.

Aika hauska idea.

Toivon, että Arkitehti näkee asian samalla tavalla. Kohtuu törkeällä aisalla nappasin blogistaan idean ja toteutin sen kursailematta ja reippaasti, vaan minkä tekee, jos kerran toisilla on parempi maku ja tarkempi silmä kuin itsellä; eläinsaduista lapsena luin, että toisten virheistä kannattaa oppia, katson, että sama metodi pätee myös muissa konteksteissa. Esimerkin voima.

Kello on ihan mielettömän hieno venäläinen Raketa Katjusha. Sotaisa yhteys hänessä, kellotaulussa kuvattu härveli on raketinheitin, tuttavallisemmin Stalinin urut, mutta no, ei tämä liene ainoa kerta maailmassa, kun itsensäasustamisen nimissä taistelutantereilta lainataan.

Hey. Watch those hands, mister

Käsittämätön ja kestämätön on se tosiasia, että sielun kasaanpusertava pimeys on päällä jo kello 17. Valoisan aamun hyöty kestää ehkä seuraavat kaksi päivää ja sitten on taas molemmista päistä, lähtiessä ja palatessa, vaan... Pimeä. Tämä osuus vuodenkierrosta tuntuu olevan kerta kerralta ankarampi koettelemus, vaikka kuinka yrittäisin asennoitua toisella tavalla ja iloita valosta vielä, kun sitä on.

Se vaan ei varastoidu, ei todellakaan, kuten ei moni muukaan hyvä asia elämässä.

Mutta villaa sen sijaan ihmisen on paras jemmata! Lämmintä, pehmeää, kutittamatonta villaa. Viikonlopun ysmyn alekorista vähän sävyjä, tapojeni vastaisesti, mutta koitetaan nyt sitäkin, josko kevyt väriterapia purisi, kuten naistenlehdissä väitetään. Epäilen. Tosin skeptisyys ei just nyt ole kovin kovassa huudossa, joten ehkä otan tuon takaisin.

Noora Niinikosken "Seela"-lapaset Marimekko.

Just don't take it to the gypsies next door!

Suuresti tykkäämäni ja arvostamani Arkitehti vinkkasi minulle mainion nettisivun.

Virkattu hameverkko on mielestäni kerrassaan jännittävä konsepti. Hameverkko itsessään yhdistää käytännöllisyyden ja hienouden niin mehukkaasti, että se ihan perusmuovilirpakkeena jo ripsauttaa annoksen tyylipisteitä kantajansa ylle, mutta että kun sen vielä on joku keksinyt virkata, huokaus. Ja mahtavasta lisämyynnin arvon tajusta kertoo se, että verkkoihin kaupataan mätsääviä avaimenperiä, kuinka ilahduttavaa. Haluan ottaa seuraavan lennon, muuttaa Hollantiin ja keskittyä liitelemään Pelagollani pitkin auringonkukkapeltojen reunuksia! Ikuisessa kesälauantain aamussa.

Simelillä värivalikoimaa piisaa, mielestäni kaunein on ylläoleva Ananda. Värikäs, iloinen ja niin kovin kesäinen. Hitsit, ihan se ei ehkä mun tyyliä sinänsä ole, taikka mistä minä sen enää tiedän, mikä mun tyyliä on. Olen nähtävästi onnistunut sumuttamaan itseni lisäksi jopa Annikaa, joka on laillani luullut minun olevan sielultani kuitenkin taipuvainen pelkistämiseen ja viihtyväni valkoisessa (ja mustassa), suoraviivaisessa selkeydessä. Kävimme männä viikolla Tapettitalossa silmäilemässä tulevaan keittiööni sopivaa seinämatskua ja riittävän kauan polvieni notkahtelua kukka-aiheisten ornamenttiyrjöjen ääressä katseltuaan Vihreän talon valtiatar totesi vetäneensä täysin väärät analyysit minun estetiikkakäsityksistäni. Pseudomodernisti tykkää kukista, hyyiiiii!! Ja virkatuista hameverkoista!

Uskomatonta.

Ja se tapetti, mikä valittiin. No, stay tuned.

Kuva simeli.nl

I would never do that, I'm afraid of heights

Kovin erilaisen kesän jäljiltä vanha värikarttakaan ei ole entisellään. Menin ja hankin varsin epämustat kengät, Maija Louekarin Kaleidoskooppi-kuosiset Marimekko-Converset.

Tykkään niistä hulluna ja ovat jo lyhyellä ulkoilutuksellaan irrottaneet jengistä spontaaneja kommentteja, mikä sekin ilahduttaa tietysti aina.

Marimekko kauppaa samaa sirkuskuosia nimellä Ruuturouva tyynynpäällisinä ja patalappuina ja muuna oheiskamana. Olen täysin liekeissä niistäkin. Tietysti, mutta sille on selitys.

PS. Kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet käydä täällä hermostumassa tekopirteästä Pelago-päivityksestä. Terveisiä Rasilan Mikolle, kyse ei lainkaan ole tekopirteydestä, vaan siitä, että Pelagolla ajellessa nyt vaan maailma näyttäytyy niin ihanan pus-pus-kiva-kivalta. Sileitä kilsoja!

Oh? Nice hat

Siisteintä, mitä tiedän, on kesä, helle, kesähelle ja auringonpaiste. Se on samalla myöskin lähestulkoon kauheinta, sillä saan helposti silmät kuivumaan ja pään kipeäksi liiasta kuumuudesta, alkaa heikottaa ja ahdistaa ja nukuttaa, vähän kuin olisin yhtäkkiä aivan karmeassa darrassa. Nuorempana en huomannut mitään vastaavaa, mutta mummous kyllä ei yksin tule; nykyään en muuten varsin hyväksyttävällä säällä kestä istua varjossakaan vailla mitään päänsuojaa. Sunnuntaiselle terassiaamukahville alkuiltapäivän paahteeseen varustauduin viime vuoden parhaalla ostoksella, paperinarusta punotulla ja pienin värikkäin puuhelmin maustetulla stetsonilla.

Löysin sen Roomasta joltain tulikuumalta sivukujalta, nainen istui pikkuruisessa kaupassaan miljoonien hattujensa keskellä ja valmisti koko ajan uusia. Kokeilin hattua toisensa perään, ei sopinut mikään ja juuri poislähtiessä äkkäsin kohtaloni oven suussa. Ehdin jo kävellä muutaman askeleen kadulle, mutta palasin juoksujalkaa - onneksi.

Voi viime kesä, Firenze ja Livorno! Nyt, kun pääsin asiaan, esittelen lempikuvani reissulta. Kas, kaunis matkaseuralaiseni, Michelle Williams.

Kuva minusta, stetsonista ja mummomankelista Laurin omaisuutta, keskimmäinen Michellen Ullan.

I like your little legs

Nonni, Marimekon yhteispaini Conversen kanssa saa jatkoa.

Ja nyt siellä on ne Unikotkin mukana.

Sanon niinkuin paras kotimainen naisnäyttelijä (ikinä) Tarja-Tuulikki Tarsala Matti Ijäksen parhaassa kotimaisessa tv-elokuvassa (ikinä) Aita: "Sanaakaan en sano".

Pisteet kotiin ja mun rahat Marimekon kassaan noista Maija Louekarin aivan mahtavalla Kaleidoskoopilla puetuista hi-topeista.

Tossukaupoille pääsee heinäkuussa.

I can sum up my life in one breath

Helposti hermostuvan henkilön, jolla on toiveissaan kutakuinkin tasainen elämänvirta, ei kannattaisi ajoittaa asunnonostoja, duuninvaihtoja ja muuttopakkausorganisointiahdistusta samaan aikaikkunaan tai edes kovin lähelle toisiaan.

Onneksi ravintolapäivänä paistoi aurinko, pystybaari Mimosassa oli sopuhinnat ja ystävistä sain suojakilven. Perjantaina vanhalta hankitut asusteet korvissa on hyvä odotella seuraavaa suvantopaikkaa, jonne ankkuroitua.

Korvikset Kooky Gems.

So don't be afraid to use colour

Keväthuivivinkit jakoon!

1. Ota rullasta vajaa metri kivanväristä trikoota.
2. Laita se kaulaan.
3. Katso, että ostat sen oikeasta paikasta, niin selviät kassalta muutamalla eurolla.
4. Pousaa huivi kaulassasi riittävän korkean profiilin terassilla ja lopuksi sen edustalla.

Huivi parin viikon takaisesta ysmystä, ajanhengen mukaisesti keltainen laukku on myös Marimekon.

Ani tarjosi hyvää seuraa, lasin kevätjuomaa ja otti vielä kuvankin, kiitos!

But they won't fit in my Kate Spade purse

iPhone on ihana lelu, enää en huolisi toisensorttista puhelinta itselleni. Siinä harmittaa lähestulkoon ainoana syynä sen leveys, minkä takia sille on vaikea löytää sopivaa suojakoteloa. Ennen muinoin annoin puhelimen huilata milloin missäkin pussinpohjalla, nyt ei tulisi kuuloonkaan, ihan jo siksi, että sen lasipinnan naarmuuntuminen katoaminen vihloisi kipeämmin kuin arvata saattaa.

Hankin joulukuussa joltain tuhansista myyjäistapahtumista Costolta tyylikkään casen, vaikka oli hiki tulla otsaan puhelimen kotelosta poistamistaistelun tiimellyksessä. Myyjä vakuutti, että tasku venyy kyllä, kunhan sitä käyttää; en vain ehtinyt koskaan saavuttaa sitä vaihetta, kun hukkasin läpyskän ennen kissan sanomista.

Onneksi ystävät taitavat telepatian, Hanna toi lahjaksi käytännöllistä eleganssia.

Juuri sopivasti iPhonen imaiseva kukkaro, pehmoista, hienoa, mustaa nahkaa. Kitteeltä.

These are my options?

Kiitosta vaan tarjouksesta, mutta minä olisin vastannut Herman Melvillen Bartlebyn sanoilla, jos minulta olisi kysytty, tahdonko asettua asumaan ja olemaan suonreunaan, jossa jos et kirvestäsi kiveen iske, niin ikiroutaan viimeistään.

Ja talvi. Se ei lopu koskaan.

Kuvassa näkyvillä myös Kuukauden optimistisimmat sekunnit, eli farkkuhame.

Kangaskassi La Centralista, Barcelonasta. Huokaus.


Kuvan omistaa Tubbs.

The next day I was in the Village looking for the perfect $7 dress to go with my $300 shoes

Piipahdin Raflan kirpparilla tänään, tottakai. Tein muutaman harkitun tarvehankinnan sekä yhden parin "laitapa jalkaan" -suositusostoksia.

Näillä kengillä asustettuna voisin toteuttaa eilen perusarkea omituisemmissa olosuhteissa korkean statuksen muoti-ihmiseltä henkilökohtaisesti saamani ohjeen.

Lakkaa pukeutumasta noihin lypsymekkoihis ja mene ulos.