Things are serious with the Russian

Pietarissa oli kylmä ja kuuma yhtäaikaa, mutta ristiriita onkin sen kaupungin essentiaalinen luonteenpiirre. Ne, jotka eivät sen kauneutta näe, ovat väärässä.

Alimmasta kuvasta kiitos Hannalle.

I have to buy shoes. None of my old ones fit

Ensivaikutelma Pietarista oli varsin odottamaton. Kenkäkauppojen määrä kolahti päähän kuin kerrassaan Roomassa ja yksi puolipäiväinen menikin kokonaan hypellessä siksakkia yhdellä vaivaisella kadulla uusien ja yhä uusien houkutuksien perässä. Unelmat tosin murskaantuivat klassikkoon, parempi olla istumatta liian lähellä esitystä, kengät, niin nättejä ja ilahduttavan korkeakorkoisia kuin olivatkin ja järjestelmällisinä ja runsaina kokoelmina näyteikkunoissa houkuttelevia, tuppasivat osoittautumaan järjestään keinonahkaisiksi. Siinäpä se erityispiirre täkäläisessä tarjonnassa onkin, aitoja materiaaleja saa hiukan etsiskellä. Kaikkea ihanaa löytyy, aivan kaikkea, mutta kaltaiseni rajoittunut materiaalisnobi ei helpolla murene.

Näistä saappaista saamani palaute ei kuitenkaan ollut millään lailla odottamaton; koron korkeus huomioitiin välittömästi "joku on käynyt Pietarissa" -kohteliaisuudella. Kaikella kunnioituksella, luonnollisesti.

Hirveet nätit. Hirveen nätti taustakin siinä. Onneksi ei mene kenkien korot ja kärjet pilalle tähän aikaan vuodesta. Jos lumenpudottajafirmat ja muut kauhakuormaajakioskit kutsuu pahinta lumisadeaikaa kaviaarikaudeksi, tämä on nyt suutareille yhtä suurta joulua. Kiitos, kaupunki ja taloyhtiöiden puuhamiesten yleinen saamattomuus.

Very 18th century Russia

Pietari, voi Pietari!

Olen täysin vakuuttunut siitä, että entisessä elämässäni olen ollut pietarilaissyntyinen prima ballerina Mariinskissa. Saattanut sittemmin emigroitua Ranskaan. Minulta vain kesti tässä todellisuudessa hiukan vajaat 31 vuotta löytää yhteys entiseen minääni.

En kyllä tiedä, onko näin nopea uudestisyntyminen minkään valtakunnan tulkinnan mukaan mahdollista, mutta sole mikhän, näin s'on, olen asiastani järkähtämättömän varma. Liian pieniä yksityiskohtia tuollaiset.

Pitkä viikonloppu Pietarissa on kaltaiselleni päiväunehtivalle haaveilijalle hämmentävän täydellinen getaway. Kolme ja puoli tuntia junamatkaa on loppupäivän toimintakunnon kannalta aivan eri asia kuin vastaava määrä lentoaikaa, mikä ainakin minusta imaisee energiavirrat täysin väärään suuntaan. Kaupungissa on helppo suunnistaa ja joka kulman takaa löytyy uutta, suurempaa ja komeampaa. Kauniita taloja, bulevardeja, ihmisiä, kahviloita, kanavia, puistoja ja ilahduttavan paljon vanhaa maailmaa. Taidetta, ladoja, takorautaa, juovuttavan huimaavaa elämää; en osaa sitä paremmin kuvailla.