perjantai 7. kesäkuuta 2013

Poly, Esteri Poly

Verenpaine nousee nykyään aina, jos tarvitsee oikeasti jotain. Kaikki on (vakaalla heuristisella arviolla) helpohkoa silloin, kun kyse on haluamisesta, mutta ka, anna vain olla, jos on edessä ui tai huku -tilanne.

Olen viime aikoina kasvanut ulos kaikista vaatteistani ja garderobissani vallitsee jonkinlainen pysyvä, mutta määrittelemätön matalapaine. Olen tähän asti selvinnyt alentamalla päivittäistä pukeutumisprofiilia, mutta viikko sitten en enää voinut. Lakkiaisiin oli mentävä. En kyllä ole enää lainkaan varma, mutta hämärästi ymmärrän kyseessä olevan jo sen ikäisten ihmisten, ettei ne ole huijattavissa millä tahansa vippaskonstilla uskomaan, että täti on tässä nyt automaationa todestaotettava hahmo. Mekkokaupoille, siis. Eeppinen Via Dolorosa, sen tiesin. Missä kosmoksen peruskirjassa se lieneekään määritelty, ettei lompsa auki kaupungilla kulkiessa voita mitään? Niinku missään mielessä.

Turhautuminen huipentui Tiger of Swedenillä. Myin viittä vaille viimeinen sulkemisaika ennen juhla-aamua kaikki periaatteeni, ja ostin yltäpäältä tekokuituisen vaatteen. Tuntui pahalta. Millä maailman oikeudella minulta vaaditaan tajuton summa rahaa säkistä, jonka valmistusmateriaalin vain hieman jalostuneempi muoto on muovikassi? First worldish, tiedetään, mutta jokainen tahkoaa omassa kontekstissaan, eikö se niin ole? Millä muuten perustelin itselleni ostotapahtuman kalkkiviivakrampeissani sen, etten sillä hetkellä taipunut sijoittamaan viittä sataa euroa silkki-puuvillavaatteeseen.




Siinä vaiheessa jo varsin hartaasti juhlittuja jatkoja, kun syliin hulahti yhdellä aallolla piripintainen lasi punaviiniä, ensimmäinen ajatukseni oli syvä kiitollisuus. Päädyin kotiin oransseissa ChievoVeronan shortseissa, remmikorkkarit yhä jalassa ja pesukoneesta vauhdissa napattu märkä mekko mytyssä kainalossa. Hyvin juhlien merkki.

Mekko Tiger of Sweden

3 kommenttia: