Siisteintä, mitä tiedän, on kesä, helle, kesähelle ja auringonpaiste. Se on samalla myöskin lähestulkoon kauheinta, sillä saan helposti silmät kuivumaan ja pään kipeäksi liiasta kuumuudesta, alkaa heikottaa ja ahdistaa ja nukuttaa, vähän kuin olisin yhtäkkiä aivan karmeassa darrassa. Nuorempana en huomannut mitään vastaavaa, mutta mummous kyllä ei yksin tule; nykyään en muuten varsin hyväksyttävällä säällä kestä istua varjossakaan vailla mitään päänsuojaa. Sunnuntaiselle terassiaamukahville alkuiltapäivän paahteeseen varustauduin viime vuoden parhaalla ostoksella, paperinarusta punotulla ja pienin värikkäin puuhelmin maustetulla stetsonilla.
Löysin sen Roomasta joltain tulikuumalta sivukujalta, nainen istui pikkuruisessa kaupassaan miljoonien hattujensa keskellä ja valmisti koko ajan uusia. Kokeilin hattua toisensa perään, ei sopinut mikään ja juuri poislähtiessä äkkäsin kohtaloni oven suussa. Ehdin jo kävellä muutaman askeleen kadulle, mutta palasin juoksujalkaa - onneksi.
Voi viime kesä, Firenze ja Livorno! Nyt, kun pääsin asiaan, esittelen lempikuvani reissulta. Kas, kaunis matkaseuralaiseni, Michelle Williams.
Kuva minusta, stetsonista ja mummomankelista Laurin omaisuutta, keskimmäinen Michellen Ullan.
Vitsit, Urpon urpohattu. Hyvä, kun palasit, eihän sitä enää tuu kesää ilman urpohattua. Ja mahtavaa, täysin konstailematon aasinsilta :D Kiitsa muru, tässä pieni blur eduksenne ja näin.
VastaaPoistaHahaa, sietäs osoittaa kiitollisuutta, etten sentään julkaise sitä yhtäkin muxlim wife -henkistä tuplasuojauskuvaa autosta :)
VastaaPoistaEi tuu kesää, ei millään! Onneks mulla oli absoluuttinen silmä mukana.