Hey. Watch those hands, mister

Käsittämätön ja kestämätön on se tosiasia, että sielun kasaanpusertava pimeys on päällä jo kello 17. Valoisan aamun hyöty kestää ehkä seuraavat kaksi päivää ja sitten on taas molemmista päistä, lähtiessä ja palatessa, vaan... Pimeä. Tämä osuus vuodenkierrosta tuntuu olevan kerta kerralta ankarampi koettelemus, vaikka kuinka yrittäisin asennoitua toisella tavalla ja iloita valosta vielä, kun sitä on.

Se vaan ei varastoidu, ei todellakaan, kuten ei moni muukaan hyvä asia elämässä.

Mutta villaa sen sijaan ihmisen on paras jemmata! Lämmintä, pehmeää, kutittamatonta villaa. Viikonlopun ysmyn alekorista vähän sävyjä, tapojeni vastaisesti, mutta koitetaan nyt sitäkin, josko kevyt väriterapia purisi, kuten naistenlehdissä väitetään. Epäilen. Tosin skeptisyys ei just nyt ole kovin kovassa huudossa, joten ehkä otan tuon takaisin.

Noora Niinikosken "Seela"-lapaset Marimekko.