This is a sofa bed? It's what started this whole thing

En ole koskaan varsinaisesti panostanut sisustukseen. Toki tykkään tavoitella ja katsella kauneutta ja luulen osaavani jonkin verran omassa ympäristössäni arvioida, mikä näyttää kivalta. Mutta sellaisia harkitusti harmonisia ja pitkäjänteisyydestä kieliviä kokonaisuuksia, kuten esimerkiksi Hanna tekee todistettavasti tosta noin vaan, minä en pysty toteuttamaan. Kuten olen jo aiemmin maininnut, sisustukseni koostuu lähinnä sattumanvaraisuuksista ja second (or even third in some cases) hand -hankinnoista, joiden yhteensopivuus on minunkin mielestäni suurinkaan piirtein lähinnä teoreettisella tasolla, pöytä ja tuoli, no, kai ne kuuluu kimppaan.

Vaan nyt soi kellossa komiasti toinen, pönäkämpi saundi. Sohvaa en aio hankkia edelleenkään, mutta oikeastaan kaikki muut vanhat ajatukset kaipaavat tuuletusta, vaihtoa ja uudistusta. Yksi pöytä, matto ja hylly lähtivät jo, seuraavaksi ulos lentävät Tord Boontjen Habitatille suunnittelemat, iänvanhat Garland-varjostimet, joita vuosia sitten rahtasin kotiin Pariisista. Yksi unohtui erään kerran Lontoossa lentokentälle, mutta niin vain sieltä löytyi, turvatarkastuksesta, ja ystävällisen löytötavarakipsan henkilökunta postitti sen kotio. Ihan kivat ovat toki vieläkin, kukkahäkkyrät, sääli vain, että turhan monessa muutossa tuhannen solmuun menneet.

Niiden paikan ottavat aavistuksen järeämmät tuikut, Jieldén Augustinit.



Ne ovat niin upeat, en ehkä kestä. Muoto sopivan niukka ja puhdas, tyyli tällä kertaa varsin miellyttävästi koruttomuuslinjani mukainen.

Ei puhuta siitä peuratrofeesta vielä mitään.

Kuva Jieldé.