Someone once said that when one door shuts, a window opens

Olen siinä suhteessa varsin tavanomainen nainen, että käyn sataprosenttisesti tuulella. Sisustusratkaisuita pohtiessa pulkka kääntyy vielä liukkaammin kuin normaalisti, mikä tietysti asettaa jonkin verran haasteita valintavaiheessa onnistumiselle. Tästä syystä olisinkin halunnut täysin vetimettömät keittiönkaapit, mutta pakko oli myöntää, ettei painallusmekanismiympäristö kyllä tahmanäppikokkaajaa tue, se on selvää.

Pohdin aikani mahdollisimman eleetöntä vaihtoehtoa, mutta kuten yleensä, vastaus löytyi äärilaidalta; tällä kertaa Mauerparkin kirpputorilta Berliinistä, isosta pahvilaatikosta. Koska en, yllätys yllätys, osannut päättää, otin kaikkia yhden.

Lopputulos on varsin mukava, eriväriset ja -muotoiset keramiikkapallot sileillä valkoisilla pinnoilla vaikuttivat aluksi nukkekotimaisilta, mutta nyt tykkäänkin niistä niin kovin, että ensi Berliinin-reissulla täytyy vain toivoa löytävänsä vedinkauppiaan uudestaan. Kuusi vaatekaappia plus yläovet vaikuttavat juuri nyt varsin valjuilta ankeine harmaine tavisvetimineen. Hyh.

Laitan näytille lisää kuvia, kunhan tekniikka taas pelaa, nyt katkeaa pinna ihan just siihen, että oma kone hyytyi viimeinkin yli kuuden vuoden yhteistaipaleen jälkeen eikä iPhone ja laina-pc ymmärrä toisiaan. No en minäkään kyllä ymmärtäisi, että sinänsä. Voi jumanskiude siitäkin huolimatta.