iPhone on ihana lelu, enää en huolisi toisensorttista puhelinta itselleni. Siinä harmittaa lähestulkoon ainoana syynä sen leveys, minkä takia sille on vaikea löytää sopivaa suojakoteloa. Ennen muinoin annoin puhelimen huilata milloin missäkin pussinpohjalla, nyt ei tulisi kuuloonkaan, ihan jo siksi, että sen
lasipinnan naarmuuntuminen katoaminen vihloisi kipeämmin kuin arvata saattaa.
Hankin joulukuussa joltain tuhansista myyjäistapahtumista
Costolta tyylikkään casen, vaikka oli hiki tulla otsaan puhelimen kotelosta poistamistaistelun tiimellyksessä. Myyjä vakuutti, että tasku venyy kyllä, kunhan sitä käyttää; en vain ehtinyt koskaan saavuttaa sitä vaihetta, kun hukkasin läpyskän ennen kissan sanomista.
Onneksi ystävät taitavat telepatian,
Hanna toi lahjaksi käytännöllistä eleganssia.
Juuri sopivasti iPhonen imaiseva kukkaro, pehmoista, hienoa, mustaa nahkaa.
Kitteeltä.
Ihana kuulla, että pussukka tuli todelliseen tarpeeseen. Telepatiaa, kyllä!
VastaaPoistaKyllä vaan, se on jo nyt aktiivisessa käytössä, niinku se ois ollut mulla aina :) kiitos, muru <3
VastaaPoista