I felt like I was floating on air

Minulla on käsilläni tässä sinänsä harvinainen tilanne, että mulla ei ole sanoja kuvailemaan kulunutta viikonloppua. Helsingin yleisestä ankeudesta ahdistuneina lähdettiin tyttöporukalla Tallinnaan, ja mitä siitäkään muuta seurasi kuin luksusta ja timanttia ovista ja ikkunoista.

Lauantaiaamuna laivalla lahden yli, yksi yö makeassa hotellissa (plus hotelliaamiainen!) ja iltapäivästä sunnuntaina purkki takaisin on sitä lajia voittajakonsepti, että reilusti vajaan satasen hinta lähinnä naurattaa.

Olen jo ehtinytkin kertoa, että tykkään Tallinnasta kovasti, mutta nyt se hurmasi toden teolla. Tiedä sitten, johtuiko se sielun täydeltä hullaantuminen niistä useista mielettömistä kahviloista, häpeämättömän estottomasta kakkumässäilystä, vaivattomasti tyylikkäistä ravintoloista, pidemmälle ehtineestä keväästä, jumalaisen perkussionistikuningattaren keikalle sattumisesta, kirpeästä omenamartinista vai kerta kaikkiaan upeasta matkaseurasta, mutta minä en ehkä toivu koskaan.

Retki päättyi myöhäiselle lounaalle varsin stailissa bistrossa, jonka resto&store-konsepti on aika mage. Ja tila! Ja ruoka. Se ruoka.

Sfäär, ei edes voi missata, koska se sijaitsee sijaitsee varsin tehokkaasti Mere Puiesteella, matkalla satamasta keskustaan. Taikka toisinpäin.

Henkilökunta nauroi, kun me oltiin niin innoissaan interiööristä, pikkuasioista, ruuasta, heistä ja vieressä ostereita vetäneestä pikkujannusta. Mutta minkä teet, täältä pussinpohjan pimeydestä kun retken ulkoilmaan tekee, vähemmästäkin pyörtyy ja sekoaa.