Vaikka sen toki tiedän, etteivät paremman porukan raflat mitään syö ittes tajuttomaksi -tyyppisiä vatsantäyttöpisteitä ole, luvattoman pienet annokset ja suolan määrä ällistyttivät ja varsinkin, kun tunsin Ysin läsnäolon lähes seinän takana, ne suorastaan korvensivat. Ihan niin mato sentään en kuitenkaan ollut, että oisin sen kautta kotio kävellyt.
Mieli teki kyllä.
Ensi kerralla menen sinne Ysiin. Saletisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti