Lea tavoittaa Fine van Brooklinillaan niin olennaisia asioita kauneudesta, eleganssista ja tyylistä, että olen ollut hunajaa siitä asti, kun hänen korutaiteeseensa ensimmäistä kertaa tutustuin.
Harvoin tulee Belle Époque näin lähelle, näin konkreettiseksi, mutta kun tulee, pienikin ele riittää hiomaan juhlapukeutumisesta todellisen ensemblen.
Muutaman viikon kuluttua pääsen jälleen häävieraaksi; tällä kertaa pukeudun edellistä Grace Kelly -momentumia hillitymmin mustaan kotelomekkoon, Elizabeth-Olsen-lookalike-nutturaan ja näihin silkkilangoilla päällystettyihin puuriipuksiin. Ja oon aika nättinä, uskaltaisin väittää.
Kiitos, Lea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti