maanantai 22. helmikuuta 2010

I'm not gonna be a meat-eating vegetarian

Saan usein itseni kiinni pohtimasta, miten ylivertaista sakkia muiden täytyy olla itseeni verrattuna. Ajattelen, että tuotakaan en olisi koskaan osannut ajatella, tai enpä tätäkään olisi tiennyt. Käytän tähän päivittäisestä olemisestani huomattavan määrän aikaa. Energiasta puhumattakaan. Kai mulla on varaa hassata.

Kunnes sattuu jotain, joka riemastuttaa aidosti ja varauksetta. Saa oman olon tuntumaan vapaalta, hyvältä ja ajattelultaan eläväiseltä. Tämä on jo jokusen päivän vanha, mutta kehottaisin kysymään VR:ltä, missä junassa se on ihmisen paikka tänä modernin teknologian päivänä maassa, joka sijaitsee lähes kokonaan 60. leveyspiirin yläpuolella.



Tuukka Simonen kysyy blogissaan aivan aiheellisesti, miten voi olla elitisti ja stalinisti samanaikaisesti? Ottamatta kantaa sen kummemmin siihen, miten monin eri tavoin em. tuubi-pätkässä esitetyt väitteet voitaisiin riippuen vastaanottajan omasta tulokulmasta joko kumota tai allekirjoittaa, tyydyn toteamaan, että siinä kiteytyy kaikki se, mistä minun ahdistukseni syntyy, kun kysymyksessä on usko ihmiseen.

Nämä pienet sielut eivät oikeasti vastusta kasvissyöntiä. He eivät ole huolissaan lastensa muuttumisesta epämääräisiksi hipeiksi tai muiksi työnvieroksujiksi. Heitä ei kiinnosta, mistä helvetin äärestä ne tölkkipavut pilttien lautasille kannetaan tai hajoaako helsinkiläisen peruskoululaisen psyyke siihen, että viisi päivää kuukaudesta lautasella onkin maksalaatikon asemesta pinaattilätty. Heillä ei välttämättä ole aiheesta minkäänlaista oikealle pohjalle perustettua mielipidettä. He eivät ole kuunaan kuulleet asiaa tuntevien henkilöiden sanottavia puolesta tahi vastaan.

Heillä on oma agenda. Ja se on kaikista pelottavinta. He ovat päättäneet, todennäköisesti itselleenkin, vieraasta syystä (tässä tapauksessa) vastustaa aloitetta vaikka hautaansa asti. Kunhan tästä keskustelu etenee, kukaan ei enää muista, mistä oikein tapellaan, mutta jumalauta, kun mulla on mielipide, niin mulla on mielipide! Nämä ihmiset ovat uskossaan vuorensiirtäjiä, ja he ovat valmiita kuolemaan henkilökohtaisella taistelukentällään asiansa edessä. He eivät halua mitään hyvää kenellekään, he eivät halua muutoksia, he eivät halua juuri tämän asian tapahtuvan! Sen kuulee, kun kuuntelee esimerkiksi ponnaripäisen keliaakikon argumentteja; hän ei vain halua, että aloite menisi läpi. Herra tietää miksi.

9 kommenttia:

  1. Linkkien värit eivät toimi. Mjaha.

    VastaaPoista
  2. That's horrifying. I will continue to be horrified by that story all day long.

    Katoin ton eilen, enkä pystynyt päättämään, pitäskö itkeä, nauraa vai menettää uskonsa ihmisyyteen. Tää teksti on timanttia, kuules. Word :D

    VastaaPoista
  3. Kiitti! *kainostelee*

    Kauheeta, kauheeta kuranajoa. Vähän samansortin uskonmenetys sattui sunnuntaina, kun luin Hesarista Sunnuntai-osasta "Raivolla runnottu" -jutun. Siinä kätilöopiston osastonylilääkäri Veli-Matti Ulander sporttaa sen "osaston" naistenvihaa, että multa kohta munasarjat irtoaa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun yksi mun Facebook-kontakti ilmoitti statuksessaan ihmettelevänsä, mihin tollakin jutulla, missä uutispäällikön sisko pääsi avautumaan, oikein pyrittiin, mulla kalkkeutui tuhannen hiussuonta ottalohkosta. Ehkä teen oman postin tästä. Ja laitan tunnisteeksi "vitun vihaajat!". Tulkitkoon kukin, miten haluaa.

    VastaaPoista
  4. Kivasti ollaan oltu samojen kysymyksien äärellä. Mä olin naiivisti kuvitellut, että tuollanen asenne pesii ainoastaan täällä ammattisynnyttäjien vaikutusalueella. Va ee. Vähän ois hienoa, kun saatas vielä raiskaus määriteltyä yksinomaa kliinis-lääketieteellisin perustein, niin päästäis lopullisesti eroon naisten omista valinnoista ja kokemuksista. Omasta ruumiistaan päättäminen on niin eilistä päivää.

    VastaaPoista
  5. Luikkonää samasta aviisista A. Sipilän kolumnin "EU ja naisen ruumis"? Ai että, oksettaa. Ollaan kyllä niillä rajoilla, että näin mustavalkoinen ja omaan julistukseen altis ihminen nimittää mainitunalaista toimintaa jo tasa-arvon raiskaukseksi vähintäänkin. "Helmikuussa 2010 tilanne on siis se, että 361 euroedustajaa uskoo, että naisella pitää olla oikeus päättää omasta ruumiistaan. 237 (*insert rolling eyes here*) on toista mieltä, ja 40 ei ole varma kannastaan". Niin mennyttä talvea! Onneks tämä talvi ja ylivalta ei lopu koskaan.

    VastaaPoista
  6. VAD? Onneksi en lukenut. Pitääkö tällä vuosituhannella vielä osata löytää iloa siitä, että niukka enemmistö ei ole aivan pihalla?

    VastaaPoista
  7. LUE SE! Noiden 237:n ihmisarvorosvon joukossa on myös neljä (4) suomalaismeppiä, joista kaksi (2) on naisia. Mä sanon, että siinä meillä on rintamakarkurit, oikein teurassikapetturit. Että voi sylettää! "Euroedustajien mukaan naisiin kohdistuva väkivalta ei katoa, jos Euroopassa ei tunnusteta naisten täysimääräistä ruumiillista ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta". Goddamnfak, no ei kai, koska väkivaltaa se on sekin, ettei esimerkiksi teini-ikäiset tytöt saa ilmaista aborttineuvontaa. Ja puhumattakaan siitä, minkänimistä toimintaa harjoitetaan niinkin lähellä kuin siellä kätilöopistolla.

    Kauhea naisasialiikepaatos keskellä yötä. Otettasko vielä punkkua tähän, niin ois taas hyvät ajat vallallaan. Oi, koska pääsee taas pikkurouvan pöydän ääreen lanaamaan maailman pottupeltoa aamuun asti, tä?

    VastaaPoista
  8. Einyssun helevetti! Pitää kaivaa se tuolta ennen ku menee keräykseen. Saa sitte taas kattoa kö verenpaine nousee. Heei, sähän tuut kuukauden päästä. Voidaan keskustella naisasiasta ja taidekommunismista. Pienissä, tottakai!

    VastaaPoista
  9. Taidekommunisti on toinen nimeni. Tai itseasiassa sun. Ihanaa, ihanaa! Mä en ikinä unohda sitä mojiton-huuruista keskustelua Barcelonan keskiyössä, aijettä. Paitsi, että hirveen vaikea muistaa, mitä oikeestaan puhuttiin :D

    VastaaPoista