tiistai 22. marraskuuta 2011

The first time I actually felt like saying it was the night he took me to the ballet

Elämässä pitää olla pieniä iloja. Jo siitäkin syystä, että isot ilot on sitten vielä suurempia.

Kuten viime sunnuntaina Maximissa, kun valkokankaan täytti kolmeksi tunniksi Bolshoi-teatterin Prinsessa Ruusunen. Ihastuksien huokaus, kyllä nykytekniikka on ihmeellistä. Vailla mitään säröjä tai illuusion pienintäkään herpaantumista sain tuijottaa parvekkeelta eturivistä täydellisiä liikesarjoja, kuunnella tyllin kahinaa ja tossujen nitinää ja ihmetellä niin rikkumatonta Disney-prinssikuvastoa kuin vain amerikkalaisunelmamussu David Hallberg voi tuottaa. Olen liikuttunut.



Finnkino näyttää baletteja pitkin kevättäkin, aion istua niistä jokaisessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti