This isn’t really public, it's a ladies' locker-room

En tykkää uimahalleista. Ne on aina kylmiä, kloori vihertää tukan jo ulko-ovella pelkällä hajullaan ja lapset kirkuu naamat sinisinä. En oikein tykkää marrasharmaasta kaupungistakaan, syitä ei liene tarpeellista luetella.

Nämä kaksi asiaa kun yhdistää ja oikein keskittyy, löytää itsensä Yrjönkadun uimahallista. Sunnuntai-illan todellisuudesta irrallinen parituntinen 20-luvun kaupunkikulttuurireliikissä oli presiis paikallaan, höyrysaunassa ystävän kanssa käyty keskustelu klassisesti miehistä ja niiden rinnalla elämisen vaikeudesta hoiti nuupahtanutta naista. Kylpytakit päällä oman lepohytin edustalla nautittu jäätee-omenapiirakka inkiväärijäätelöllä -annos pöytääntarjoiltuna ei tilannetta varsin pahentanut

Niin siistiä, että vastaava eurooppalaisen kylpylätradition edustaja on niinkin saatavilla kuin Yrjönkadulla. Ei voi kuin olla huojentunut, ettei sitäkin nurkkaa ole saneerattu täysin piloille, "modernistettu" siitä elämä pois, kuten ei täkäläiselle jäykkäniskaisuusklassistiselle tyylisuunnalle vierasta ole.

Kamala, pitkittynyt hellämielisyyskohtaus uiskenteli mielessä vielä tänä aamunakin.

Yrjönkadun uimahallissa naisten vuorot on ma, ke, pe ja su, toiseen kerrokseen ke, pe, su.