Eikä visiitin mukavuutta vähentänyt lainkaan se, että toi harakalle aivan hyväksyttävän tuomisen muassaan! Hyvämakuiset ja tarkkasilmäiset laatuasiantuntijaystäväiset on kyllä jo siinäkin suhteessa painonsa arvosta kultaa, timangia ja platinaa, kun ne aina tietää, löytää ja hoksaa. Ja muistaa, mistä heille on uskonut haavehtivansa.
Aikani Heikki Orvolan nuutajärveläistä Miranda-kulhoa huokailtuani Annika käski olla tukehtumatta pullaan; vasta se taivastelun paikka ois, jos hän ruman tuliaisen olisi tuonut. No se.
En minä sillä, että yhtään kuppia tai lautasta tarvitsisin, mutta eräänä päivänä, toivon mukaan viimeistä kertaa vähään aikaan, astialaatikoita purkaessani ja ilokseni keittiönkaapit suhteellisen tilaviksi todettuani päätin, että kauniita, käytännöllisiä ja huolellisesti rakkaudella valittuja esineitä on aina kuitenkin suhteellisesti vähemmän kuin vastaava määrä kamalia ja yhdentekeviä kappoja. Näin.
Oioivoi, mikä ihana tuliainen! Huokaus.
VastaaPoistaNo älä. Oon itekin ihan, että hä.
VastaaPoistanätti on kippo mutta OI miten hienot kuvat!
VastaaPoistaOh, vau, kiitos, Mikko! Sole mikhän, ko iPhonella otettu pimiässä keittiössä, jalkapallotermeillä sanosivat, että räkämaali :D tervetuloa muuten kylään, kun saan tupaantuliaiset kasattua pystyyn. Seuraa jatkoilmoittelua, ilman muuta.
VastaaPoistamut räkämaaliki o maali, non?
VastaaPoistaKaikki lasketaan, naturellement. Laskisin nämä tällaiset tuplasti, mutta se on ehkä vastoin sääntöjä. Jaa, mutta mitä sääntöjä? JEE!
VastaaPoista