Jos tekisin rahankäytöstäni excel-taulukon, en suinkaan ahdistuisi kuluvasta määrästä
in general taikka niistä lukuisista kaivoista, mihin se uppoaa. Sielua korventaisi kerta kaikkiaan siitä aiheutuva ristiriita, minkä verran katson aiheelliseksi investoida rahaa kirjalliseen viihteeseen ja aikaa sille, ja silti joutuu itsensä pohjattoman keskinkertaiseksi ja sivistymättömäksi ihmiseksi tuntemaan. Huomattavan taajaan. Ilmiselvästi ei henkilökohtaisessa kuormakärryssäni takalautaa ole sille, kuinka paljon kotiin voi lukemista kantaa. Kirjasto, nevö hööd.
Mutta kuten toki näkyy, ehkä en lue oikeita asioita. Luen puhtaasti paetakseni todellisuutta, eskapismiin. Pehmentääkseni railonreunoja päänsisäisen ja sen ulkopuolisen maailman kesken. Silloin kaikkein eniten ja ahmien, kun en syystä tai toisesta oikein jaksa ja kestä arkielämää. Että näillä taipumuksilla, tarkoituksilla ja pyrkimyksillä se tietysti on parempi vaihtoehto, pistää kurjat lanttinsa sinne kivijalan antikvariaattiin kuin samalla kadulla pyörivän, toisenlaisen viihteen myyjän bisneksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti