Nättiä kotona

Oon sisustellut viime aikoina. Mitäpä sitä ajallaan muutakaan, kun ei ole blogiaankaan päivittelemään viitsinyt.

Eiköhän se tästä taas.

Romantillisesti ravistuneet wieniläistuolit haalasin ystävän muuttokuormasta tänään. Ystävälliset bussikuskit ottivat minut niine hyvineni kyytiin, ja hattupäiset mummot kommentoivat tuolien viehkeyttä. Ymmärrän hyvin. Sen ikäiset naiset ovat eläneet kylliksi nähdäkseen pintaa syvemmälle ja tunteakseen kauneuden todellisen luonteen.

Kello on väliaikaislahja niin ikään ystävältä, joka antoi sen Pariisista ryöstön jälkeen kotiutuvalle maailmannaiselle, jolta viisi tyllihametta kyllä löytyy, mutta ei lähteneen puhelimen tilalle mitään, mikä varmistaisi herätyksen maanantaiaamuun. Niin on nätti, että jäi siihen; toki hyvä, sillä mitään mistään oppineena suhde uuteen puhelimeen on edellistäkin tiiviimpi. Ja riskialttiimpi. 

Käsikranaatin näköiset pallerot ovat kynttilänjalat Arabialta. Ne löytyivät hiljan hämeenlinnalaiselta kirpputorilta ohikulkumatkalla. Noilla retkillä en koskaan osaa sanoa, mikä on mukavinta. Istuminen ystävän autossa vasta matkalla tulevaan aarteenetsintään, täynnä jännitystä ja kutkutusta, se varsinainen kaato, vaiko sitten saaliin ihailu, hively ja käyttö osana oman kodin arkipäivää. Ehkä sitä ei niin loppuun asti ajatella tarvikaan.

Cire Trudonin tuoksukynttilän hankin Samujilta tuodakseni palan Versailles'ta kotiini. Tiedän, mikä rooli mielihyväkeskusta hivelevällä sisällöntuotannolla tavaroiden liikuttamisessa on. Kun pitää saada kaupaksi kuudenkympin kynttilöitä, sitä ei varsin liikaa voi korostaa. Sillä hetkellä kuitenkin, kun olen juuri pökertynyt ranskalaislinnan ilmasta, kylmistä kiviseinistä, astellut samoja askelmia kuin Marie-Antoinette, kaivannut selittämätöntä ikuisuutta ja tuntenut menneisyyden keskellä kivilinnan talvenkalhaa, lahjattomampikin copy kuin se, jonka päästä seuraava on lähtenyt, olisi saanut minut lankeamaan:

The perfume of old stonewalls, in the shade of cloisters and convents, this scent of fresh and mossy stone tells us about the black and white silhouettes of sisters moving in the silence of ritual mass. Under the light of votives, Carmélite refers to the peace of souls and eternity.

Ostan vastakin.