tiistai 28. toukokuuta 2013

Love of my life

En kerran tiennyt, mistä ihmiset puhuvat, kun puhuvat kurinalaisuudesta ja elämäntavasta. Sitoutumisesta ja siitä, kuinka tanssijat elävät jotenkin omalla sivullaan elämässä. Olin vain vähän, että no mikä siinä nyt on, kunhan jumppaavat. Onhan se nättiä, juuh.

En minä itseäni nyt edelleenkään tanssijana pidä, mutta voin kyllä yrittää kuvailla sitä etukenon määrää, millä pystyn rastimaan kaikki muut kohdat. Sekoamisen yltä, päältä ja lomittain. Itse tekemiseen, lajin läpi elämiseen, siitä jatkuvasti inspiroitumiseen. Yhä uudelleen ja uudelleen yrittämiseen ja lopulta, lopulta, lopulta, itsensä yli menemiseen.

Kaksi vuotta sitten roikuin tangossa tukevalla neliraajaotteella ja olin varma, että yhdenkään irti päästäminen on menolippu kanveesiin. Jalka nousi eteen noin 30 astetta, sivulle vähemmän ja taakse ei senttiäkään. Selässä oli krooninen notko. Siihen nähden tilanne on kehittynyt. Huimasti.


Olen salaa itsestäni ylpeä. Julkisesti kerron, että syytä iloon on sitten, kun tämä sama tapahtuu en pointe au milieu, sans la barre.

Ah, baletti. Vaikka sitä ankarasti vihaankin, lajirakkaus on totta, todellista ja syvää.

4 kommenttia:

  1. Jumankaude. Siis aloititko sä aikuisena baletin? Toi on huikeaa. Ihailen ja arvostan. En itse uskaltaisi ikinä, ellei joku maksaisi todella paljon. Voin vain yrittää kuvitella miten hieno fiilis tulee kun huomaa kehittyneensä. Kun se nyt tulee jo normi kuntosalimuijallakin :)

    VastaaPoista
  2. Aloitin! Sinä vuonna, kun täytin goddamnfuckin kolkyt. Sitä edelsi yli viidentoista vuoden päättymätön haaveilu ja kaukaaihailu, kunnes erään kerran hoksasin, että mä en vaan joku aamu sijaltani nouse sellaisena ihmisenä, joka on kaikkea sitä, mitä oon aina halunnut olla. Marssin tanssiopistoon ja sillä tiellä olen. Ei tuntiakaan balettitaustaa takana. Hullua se onkin ja luovuttaminen on käynyt monta kertaa mielessä, mutta onneks mulla on ryhmässäni tarjolla vertaistukea ja tahtotilan vahvistusta; kenenkään nyt ei vaan anneta lopettaa :) Kyllä se on ihan tajunnanräjäyttävää, sen kerran, kun huomaa, että jotain muutosta on tapahtunut. Lajivalittuni ei turhan usein ruusuja tarjoile. Mulla on ehkä siksikin ylpeys kilahtanut vähän turhan korkealle, kun tässä kerta niin vaikean äärellä ollaan ;)

    Kiitos tsempistä tosi paljon! Arvostan ja ihailen takaisin.

    VastaaPoista
  3. Until then: you're gorgeous.
    Piste.

    VastaaPoista
  4. Until then. Period. Thx, love <3

    VastaaPoista