Laukku olikin ainoa asia, jonka olin asettanut tavoitteeksi sen kummemmitta etsinnöittä löytyväksi. Löytyihän sieltä, Italiasta kasseja, ois löytynyt oikein monta, mutta pitäydyin tässä. Olkalaukku on mokkainen ja takakappaleestaan sileä, nuo lärpäkkeet esiintyvät vain toisella puolella. Aivan hyvä, liikaa ois, jos ois. Olkahihna on tukevaa, erittäin hyvää nahkaa. Ei lipsu eikä tikit repsota. Kassi ei ihan hirveitä määriä vedä kamaa, mutta perussetti menee ja näyttää hyvältä tyhjempänäkin. Merkiltään se on joku nevöhööd-italialainen, minkä omassa liikkeessä Via Sistinalla vaikutti roikuskelevan toinen toistaan mielenkiintoisempia laukkuja. Paikkaa vakavan aukon kassivarastossani, vaikka jo nyt voin sanoa, että vetoketju ei kovin kauaa tuu kestään. Ärsyttävää, tuli sama ilmiö vastaan muutamankin kerran, että materiaali ja muu työn jälki on moitteetonta, mutta sitten tuollaiset pikkujutut, kuten vetimet tai just vetoketjut on sinnepäin. Vaan minkä tekee, reklamoidakaan ei nyt oikein voi. Sinänsä harmi, sillä Firenzestä olisi löytynyt vielä mieluisampi, pehmeänahkainen monikäyttölaukku. Ha, muuten, kitinvärisenä, josta tuli sitten sillä siunaamalla uusi lempiväri. Eleganttia, klassista, harkittua. Enemmän kuin musta.
No, tuota. Ensi kerralla.
Käytä suutarilla, jo ennen kun menee hermot? Tää on just sarjasta tää vaate ois ollut muuten täydellinen, mutta sovitin tätä, ja nyt ei oo enää yhtään nappia jäljellä. Hohhoijjaa.
VastaaPoistaEns kerralla sitten se toinen. Tai joku muu.
Mmmm, joo, mietin sitäkin vaihtoehtoa, mutta noinkohan pystyy korjaamaan? Pitäs vaihtaa koko ketju. Jos tulee ruma? Niin, kumpi mielummin ruma ja toimiva, vai alkuperäinen (oletusarvoisesti ruman vastakohta) ja rikki? Nytkö ollaan peruskysymyksen äärellä? Ratkaisu on tietysti se, että veis sen pussukan ammattilaiselle, nih, noh, helppoahan se sitte olis. Kyllä huomaa taas.
VastaaPoistaEiks siinä oo ihan vaan vetoketju? Kyllä ne sen osaa vaihtaa.
VastaaPoistaJos haluat varmistaa, nii käy ite hakemassa kaupasta oikeenlainen vetskari ja vahdi, kun se suutari ompelee. Se varmaan arvostaa, mutta sanot vaan, että jonkun täytyy olla kihona siinä, ettei viiä niinku pässiä narusta. Tällasista asioista sen huomaa, että onko niitä vetoketjuja ennen ompelutettu vai ei. Tai ehdota, että maksat sen mukaan, että tuleeko siitä ruma vai ei. Motivoit sitä silleen. Se kuitenkin tekee työtä intohimosta, eikä rahasta. Vähän niinku mä!
:D
VastaaPoistaTätä se on kun kaikki pelaa; siinä ei riittäs mun asiantuntemus senkään vertaa kuin suutarin pinna.