Mä tykkään Mondon oppaista, niitä pieniä tarinoita on kiva lukea vaikka menolennolla. Tosin en kyllä malta odottaa koskaan sinne asti, mutta siitä sentään pidän kiinni, etten osta opasta, jos en jo tiedä olevani menossa. Kas, säännöt on sääntöjä vasta, kun ne rikotaan ja koska Pariisi on ennestään minulle jo hiukan tuttu, Kööpenhaminan tapauksen annettakoon mennä.
Pariisin-oppaan selailu nosti taas tunteet pintaan. Vaikka kuinka yrittäisi muuta maailmaa kokea ja elää, mikään ei mene siitä yli. Rakastan Pariisia sokeasti, kritiikittömästi ja erittäin mittavalla määrällä puhtaasti lapsekasta tunnetta. Sinne on päästävä taas pian. No, kunhan nyt malttaisi antaa edellisen reissun laineiden laskeutua ja kokemusähkyn lientyä ennen uuden hämmentämistä samaan puurokattilaan. Menee muuten gloria koko touhusta. Matkustaminen on kivaa juuri siksi, kun se on aina niin kiduttavan odottamisen tulosta ja palkinto.
Tammikuussa 2006 kaupungissa oli erittäin kylmää ja kuivaa, kova tuuli ja korkea auringonpaiste. Lähes täydellinen talvisää, siis. Silloin on parasta juoda paksua punaviiniä lämmitetyllä terassilla viltinmutkassa.
Yhdeksän kuukautta myöhemmin kaupungissa oli pehmeä loppukesä. Aurinko paistoi, illat olivat raikkaita ja viileitä. Silloin on parasta juoda keveitä valko- ja kuohuviinejä kulloiseenkin mielentilaan sopivassa kahvilassa, baarissa tai ravintolassa.
Oi, Pariisi.
Sitä ennen ehkä viikonloppureissulle Kööpenhaminaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti