Meille on töihin tupsahtanut sen tason estetiikkaekspertiisiä, ettei vaikutteilta ole voinut välttyä;
Anu on tullut taloon. Yksi huone on muuttunut aivan eri maailmaksi, siellä on räsymatot, valkoiset pukkijalkapöydät, vihreä samettinojatuoli ja puulaatikkohyllyt. Ja liitutaulumaalia toisessa seinässä, punasävyisiä tapettineliöitä toisessa.
Saa siinä tusinamarteloidensa kanssa tuskailla sitten.
No mutta, jos kohta itseäni suht sileiden linjojen harrastajana pidänkin, on minunkin
mustassa sielussani tilaa koti, mökki ja mummola -meiningeille, ruusuista, pikkulinnuista ja enkeleistä puhumattakaan. Söpöydet, värit, ihanuudet, pehmeydet, suloisuudet, villasukat ja kaikki se
kotoilu, nää uppoaa minuun ennenkokemattomalla tavalla.
Tällä kaikella saattaa hyvinkin olla yhteys siihen, miksi sekosin työkaverin pöydällä ajelehtineisiin lehtiin.
Flow, mikä ihana ajanhengen raamattu,
me-time magazine, ja tuo sen mahtava kalenteri! Totesinkin jo ensi vuoden marraskuun olevan pelastetun, sillä kalenterin mukana tulee arkki tarroja, joista suurin osa on hengeltään osastoa
mijn dag ja
vandaag niet ja
thuis-dag. Voi sitten vaikka tapetoida kuukauden näkymättömiin niillä.
Kaikkea ihanaa. Tämä vuodenlopun ankeus tarvii tällaista juuri! Vielä kun oppisi tulkitsemaan suhteellisen kryptistä kieltä. Helppoahan se, eka koittaa logiikalla ja täyttää loput mielikuvituksella eikä kokonaisuuden kannalta ihan joka sanaa tartte tajutakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti