Ensimmäistä kertaa ikinä tuntuu siltä, että haluaisin oikein sisustaa joulua varten, vaikka en tänäkään vuonna sitä kotonani vietä. Ainakin joku kiva ja tyylikäs valosarja täytyy saada ja paperitähti. Ehkä myös pellavaliina ruokapöydälle. Neilikoita appelsiineihin? Olen iloinen ja onnellinen, kun tulee joulu. Ehkä se on vaatinut sen myöntämistä, että joulusta saa tykätä, se on ihan ok.
En sit tiä, onko nämä purkit pohjimmiltaan osasyy vaiko -seuraus. Hankin ne lauantaina kirpparilta muutamalla eurolla sesonkirekvisiitaksi.
Viikonloppureissu Vihreään taloon sisältää aina hartaita ja antaumuksellisia ostosretkiä maakuntien kirpputoreille. Kun jaksaa sen kaiken tauhkan alta, päältä ja seasta naarata, ne ovat uskomattomia ja hintatasoltaan sopuisampia aarreaittoja kuin Helsingin vastaavat; varsinkaan keskustan superkalliit rytkytallit ei juuri houkuttele, kun löytötoiveet on kuitenkin syytä pitää melko matalina.
Tämänpäiväiseltäkään kierrokselta ei tarvinnut tyhjin käsin kotiutua, sillä silmään osui Riihimäen Lasin maljakko, joka kuuluu Tamara Aladinin Tuulikki-sarjaan 70-luvulta. Aivan se ei sitä eniten himoitsemaani kippolajia ole, mutta erittäin tervetullut jäsen vielä varsin vaatimattomassa lasitavarakokoelmassani on siitä huolimatta.
Jei!
Vitsi vau! Minulla on yksi syränvati jonka sain Heidiseltä. Voidaan pitää syränkerhoa sitte.
VastaaPoistaNonni. On materiaalia kerrakseen.
VastaaPoista