Ostin muutama viikko takaperin Marimekon alennusmyynneistä vaatekangasta, jota on käytetty Samu-Jussi Kosken syysmallistossa 2009. Jouduin mesmeroituneeseen hurmostilaan tiskillä. Jotenkin se valtava uusien, avaamattomien pakkojen määrä, uskomattoman upea, kaunis kuosi ja puuvillasatiinin paino ja tuntu käsillä sekoitti paremman ymmärryksen ja pyysin myyjätärtä mittaamaan minulle rättiä kahdeksan metriä. Että on sitte.
Naureskeltiin ajatukselle, josko se pitäisi verhoiksi tehdä. No, tuanoinni, lupaan kuvan, kunhan valotilanne paranee.
Kangasta on kuitenkin tallessa vielä useampi metri ja mielessä todellakin kangastelee jokin vaatteen kappale. Ensin ajattelin mekkoa, mutta on syytä pohtia, tulisiko sitä koskaan vietyä kaapista ulos. Kuosi on dominoiva, se ottaa tilaa ja vaatisi todellista pokkaa, mikä kaltaisellani turvallisuushakuisella pukeutumisalisuorittajalla on joskus (ha!) tiukassa.
Mietin myös kuosin soveltuvuutta yläosaksi, mutta hylkäsin sen nopeammin kuin mekkoajatuksen. Ihan jo siksi, että ompelutekniset taitoni tulevat aika kiukkuisesti vastaan. Lisäksi, noin paljon keltaista tapahtumaa talvivaljun naaman liepeillä, viehättävää, non? Tai no, joku pussihihaviritys valtavan kaularusetin kera veisi toden totta huomion pois kasvojen väristä; asusteeksi kävisi mainiosti vaikka punainen muovipallo nokkaan.
Tulin siihen loppupäätelmään, että kankaasta syntyy korkeavyötäröinen, kapea ja hyvinistuva kynähame, halkioineen kaikkineen. Haluan siihen taskut, siistit ja tarkat muotolaskokset sekä huolella kohdistetun kuvion. Ja sen istuvuuden. Prosessi pelottaa jo valmiiksi, mutta olen varustautunut hankkimalla keskimääräistä paremman punaviinipullon ja pitkän pätkän markan lakanaa sovituskappaleiden valmistamista varten.
Hameesta tulee hieno, joko mun tai ammattiompelijan tekemänä. Veikkaan jälkimmäistä.
Ylläolevan kuvan kankaassa ei muuten ole mitään vikaa, vaan mekko on rakenneltu puuhelmistä. Aika painava on se.
Muotinäytöskuvat omistaa Marimekko.
Tuanoinniii, kaheksan metriä?? Tirsk. Huippua. Kuvia ja hamosta ootellessa!
VastaaPoistaMun mielestä upean kankaan kohdalla on hyvin ahdistavaa päättää, mitä siitä tekee! Ja sit kun on päättänyt, mitä, niin milllainen mitä. Olen monta kangasta pilannut sillä, että oon tehnyt niistä jotain hirveää, kun en ole ollut aivan varma, mitä oon tekemässä..mutta sun hameesta tulee aivan varmasti hieno :)
VastaaPoistaAha, tossa puuhelmimekossa on varmaan mukava istua. Toisaalta autoihinhan myytiin ennemmuinoin sellasia puuhelmi-istuinpäällisiä, joten mikä nottei sikäli. Mut niin, huikea on.
VastaaPoistaJa mitäs patioruusuja tässä oltais, jollei tavoitteet ois tarpeeks korkealla? Siittä tulee niin hieno. Hik.
Kiitti tyttäret! Mahtavaa, kun on tsemppikuoro voimissaan :) mä arvostan.
VastaaPoistaSalka, huippua, että tulit juttelemaan! Tuo sama päättämättömyys/tietämättömyys/vision epätarkkuus on myös mun alituinen tauti ja tämä jälkimmäinen kurpostaja tietää siitä kaiken. Vai mitä, Upsu? Hanna sen sijaan saattaa saada jotain joskus valmiiksikin asti.
Hametta odotellessa, kerron teille ekana.
Jaa mää vai? Kiellän kaiken. En ole todistanut päättämättömyyttä, tietämättömyyttä, toteutuksellista kärsimättömyyttä tai ensimmäistäkään ompeluraivaria, en omaa, enkä kenenkään toisen. Mistä täälä oikein puhutaan?!?! :D
VastaaPoistaKangasujoudesta tuli mieleen, että ootko jo uskaltautunut tekemään Pisaroista jotain?
Kuule, kurpostajien pubiruusu, mulla on vähän toinen tunto näistä :D ei vainen, sinä ja minä ehkä harrastellaankin vähän eri korkuista couturea, terveisin nuppineulaaja.
VastaaPoistaPisaroista tuli helevetin hienostunut patalappu. Ei vaan kärsi kattilaan koskea sillä.