tiistai 4. lokakuuta 2011

Get your coat, Anne Frank, we're going out

Toiset tykkää kengistä, toiset laukuista; minulla olisi joka päivä tarvis erilaiselle takille. Kuinka monta takkia voi ihminen omistaa? Määrällä ei kai ole mitään väliä, jos kerran pukeutumismieliteot varioivat kiinteästi kunkin aamulähtötilanteen mukaan. Pikkukotien seinät on tulleet armotta vastaan jo aikoja sitten, mutta rekeillä takit tiivistyy. Liekö taipumukseni huomattu jo ystäväpiirissäkin, sillä ihana Hertta kertoi hiljan nähneensä unta minusta tuomassa hänelle syntymäpäivälahjakseen jotain "sun vanhaa, ihkua takkia!"

Itsehän väitän mukautuvani vain olosuhteisiin, säät näillä leveysasteilla jne jne.


Marimekon superupean Loota-takin hankinnalle oli kuitenkin oikea perustelu. Siistin, asiallisen, muttei kuitenkaan tylsän ja persoonattoman syystakin mentävä aukko takkivarastossani oli ammottava. Sitä paitsi, kroonisesti äkisevä niska kiittää sen kauluksesta.

Tuo turkoosi olisi ollut oiva, säänväristä erottuva valinta, jopa harkitsin sitä hetken.

10 kommenttia:

  1. Haha, JEE! Kyllä, se on ihana. Ihana.
    Näin ton turkoosin kaupassa, onneks siellä oli vaan joku XL, ettei tarvinu lähteä sovittamaan. Se on upeen värinen, en sitten tiiä, miten kauan.

    VastaaPoista
  2. Joo, todellakin, ei ois tarttenut sovittaa; _mulla_ on tosta XS. Kiitosta vaan, Marimekon kokopolitiikka, siinä on taas yksi syy tykätä niistä ;)

    Se on kyllä todella ihana.

    VastaaPoista
  3. Se on niin ihana. Sovitin sitä sun XS:ää siellä Marimekolla ja leikin mielessäni ajatuksella, jossa juoksen ulos ovet huutaen se takki päällä.

    VastaaPoista
  4. Sen kajahuskohtauksen näkemisen ilosta oisit saanut niin tehdäkin. "Nainen villiintyi Marimekolla, yleisö söi popkornia!" :D

    VastaaPoista
  5. Takit, nuo elämän suola! Mä rakastan takkeja, mutta tarvitsisin omilleni jonkun paremman säilytystilan, kuin mitä pieni tuulikaappimme tarjoaa. Nyt nimittäin käy niin, että unohdan jonkun ihanan takkini olemassaolon, kun se on hautautunut naulakon perälle. Ei hyvä. ( ja käy myös niin, että unohdan omistavani lämpimän talvitakin ja reteästi tilaan lämpimän talvitakin, kun eihän mulla sellaista oikeasti lämmintä talvitakkia vielä olekaan-eli alkava dementia ja kiva kokoelma takkeja (tai ihan mitä vaan) ei ole hyvä asia!)

    VastaaPoista
  6. Tunnustan! Olen ehdottomasti takki-ihminen! Ja kyllä kenkäihminenkin...

    VastaaPoista
  7. Salka, I feel you, mulle käy kenkien kanssa noin. Ihan vaan siksi, kun musta on "niin kätevää" säilyttää niitä laatikoissaan. Tosin, kysyn vaan, että missä muualla, jos kerta mun entisessä elämässä hyväksi havaitsemani tapa (kamat levällään lattialla) ei kai sitten kuitenkaan aivan käy? Pitäs vuokrata joku OmaVarasto vissiin :) tosin siinä kohtaa kannattais eka varmaan vuokrata joku laifkoutsi, joka opettais olemaan hankkimatta koko ajan uusia kenkiä :D

    VastaaPoista
  8. Ja tuo korkea kaulus! Se on mieletön ja sen suojassa voisi väijyä salaa tyyppejä!

    VastaaPoista
  9. Lili, no joo, mä olen ehkä vähän myös mekkoihminen. Ja hivenen ehkä myös muoti- ja sisustuslehti-ihminen. Ja astiaihminen :D Jos on pakko tunnustaa. Muutenhan en.

    VastaaPoista
  10. Älä! Se on siisteintä koko takissa, agenttikaulus!

    VastaaPoista