Marimekon tuleva sesonki on taas varsin tunnistettavaa mekkoa, mutta jotenkin kuitenkin uudella tavalla. Tässä vaiheessa on kai jo turvallista sanoa, että näin ronkelin ja itseään varsin tiedostavana pitävän kuluttajan näkökulmasta tavoiteltu profiilinnosto on onnistunut. On siellä edelleen niitä kappaleita, joita en laittaisi suurin surminkaan ylleni, mutta harvemmin sitä noin muutenkaan tulee törmänneeksi muotinäytökseen, mitä katsoessa säästyisi no ei ny välttis -ajatukselta.
Erityismaininnan ansaitsevat näytöksen kampaajat, sillä malleille oli tupeerattu melko näyttävät peikkopehkot. Jos tukat oli ajateltu asusteiksi, olen sitä mieltä, että minun olisi pitänyt päästä näytökseen malliksi myös, koska mun tukkaa ei olisi päivän kampaamattomuuden jälkeen tarvinnut edes tupeerata.
Koska varsin tummasävyisessä tilassa oli hivenen hankala valotilanne, esittelen suosikkini nyt näin:
Keltainen jakku! Ihminen tarvitsee syksyllä keltaisen jakun. Hei, miksi puulla on yhtäkkiä keltaiset lehdet, duh. Ainoa, mikä tässä häiritsee, ovat hihojen leikkaukset. Tämän kanssa ei voi pukea takkia ilman, että ahdistaa. Vastaavaan "missä miehusta, missä hiha?" -ratkaisuun törmää aivan liian usein; kesällähän se on vilpoisa ja rento, mikä toimii, kun ei tarvitse eristää itseään maailmasta.
Oranssi ei ole tässä oranssi, mutta tuossa takissa se on. Alareuna on lähellä totuutta ja kyllä, minulla on jotenkin kuumeinen olo, totta.
Ah, sortsit! Eivät ole kuunaan jo jonkin aikaa jatkuneen esilläolonsa aikana näin salonki
Tämä takki suorittaa arrivaalin vaatekaappiini sillä siunaaman sekunnilla, kun se tuotantoputkesta rekille asettuu.
Ja tohvelit on ehkä pakko saada ja. Eikä suinkaan laimeasti kotikäyttöön, vaan ammattiballerina-henkiseen pousailuun tanssisalille ennen tunnin alkua. Because I'm worth it.
Jospa nyt tämä kesä tästä ensin.
marimekko.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti