Oikeastaan vain painuakseen taka-alalle sillä siunaaman sekunnilla, kun näin hartaasti valmistellun ja valmistetun mekkoni lähes jo lopullisessa muodossaan ompelijan ikkunassa.
Kyllä, se on musta. Ja sitä on paljon.
Jessus. Siinä sitä on vastausta kysymykseen, voiko silkkiä ja tylliä olla koskaan liikaa. Mielestäni voi, mutta ei sitä tästä vaatteesta huomaa.
Tuo on kyllä mekkounelma, oikeasti. Oispa hianoo nähdä se sun päällä!
VastaaPoistaNo se. Saatan olla hivenen erimallinen kuin tuo mallinukke. Mun päällä se ei aivan tietysti _tuolta_ näytä, nimimerkillä Iso Omena -81. Mutta helman koko hämännee moiset epäolennaisuudet! Silkin väri ja määrä lähentelee suurta draamaa :)
VastaaPoistaTuo mekko on niin upea, että oksat pois. Saatan riipiä sen sun päältä ja yrittää pukea itselleni. Kesken häätoimituksen. Kiitos ja hei.
VastaaPoistaWow! Mekko huokuu ihanaa 50-lukua ja myös muuten balleriina henkeä, tuon leveän helmansa ansiosta. Veikkaan, että oikein nappivalinta sinulle :)
VastaaPoistaHaha, Heidi! Kiitti varoituksesta, tietää laittaa jotkut kohtuukuumat kalsarit jalkaan sitten, ei niin harmita pousailla alttarilla ilman mekkoa. Onpahan kalsongit!
VastaaPoistaSalka, kiitos, ihana! Siinä vähän on sellasta ballerinaboogieta, kun tylli jätettiin sieltä täältä aavistuksen näkyville. Ja sitä on niin tajuton määrä, että eläähän se siinä mukana kuin pitkä tutu konsanaan. Katsotaan nyt, miltä se lopulta mun päällä näyttää, oonhan todellakin paksumpi kuin tuo minipieni nukke :)