Vaikka nämä pienet Karhulan purkit, joissa on hieman erikoisempi kansi kuin niissä yleisemmin tarjolla olevissa Kumela-Viiala-Riihimäki-Iittala -versioissa. Ohut, siro, keveä.
Todellista tinkaustaidonnäytettä ja kaatojen kaatoa edustaa tuo Esteri Tomulan Kehäkukka-kulho. Hieman hänessä on krakeloitumaa sisäpohjassa, niin lähti sitten mukaan vain muutamalla eurolla. Vihreään taloonkin aikanaan naarattu Sellotape-peltipurkki tarttui käteen vahingossa ja ostin, kun oli niin edukas. 16:n lampaan syndrooma minulla. Vaikka nättihän se on, ihan älyttömän! Minulla tahtoo tila vain lakata. Viinirypäletertuin koristeltu peltilautanen sen sijaan tietää paikkansa, kunhan eteinen remontoidaan. Olen sillä tavalla ratiohenkilö, että tykkään aloittaa massiiviset projektit näin päin, sisustuskama edellä rakenteisiin. C'est moi.
Ei aivan halpa, mutta kirppislöytöjeni kuningatar on siinä, Karhulan 10-litrainen purkki. Lasisaavi painaakin jo niin paljon, että oikein tuntee olevansa aidon asian äärellä. Alkaisikohan nyt olla akuutein lasiesineentarve täytetty? Minulla on yksi joka laatua, oli ennen tätäkin jättiläistä, mutta jostain syystä itselleen on vaikea voida tilaisuuden tullen ja edessä juuri mitään. Emalikulhoonkin sorruin nätin kuvion takia, ja jälleen Vihreästä talosta tutun lipputarjottimen Annika antoi käteen ja käski ostaa. Mutta erinomaista edunvalvontaa, voin kertoa.
Koko reissun helmi on kuitenkin Annikan korppilöytö. Uusi ystävä, sanoo hän. Siinä se sitten tuijottaa, mistäpä syystä minulla ja korpinmustalla kesti jokunen hetki tutustua.
On se upea, ruusutapettia vasten synnyttää mielestäni juuri oikeanlaista kierrettä. Hmmm. Sisustusinspiraatiota! Sitähän varten näitä romutoreja luuhataan ja nuuskitaan läpikotaisin ja toisten hylkäämiä haalitaan omiin nurkkiin. Tuottelias retki, kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti