Are they all freaks?

Kevät on sekoittanut mun pään. Olen aikaisemminkin puhunut  siitä, millainen musiikki minut tavoittaa, mutta viiiiiiitut sille just nyt en välitä. Tämä on soinut mun päässä tauotta nyt jo vuorokausien ajan. Tän tahtiin Jopokin rullaa aivan eri tempolla kuin muuten. Kesä ja kaupunki!




Lady Gaga!

I haven't been in these since '85

Asukuva, por favor. Jeshus, voiko olla enää enempää typerä fiilis näistä. Hankala ja epämukava ja teennäinen. Tähän täytyy keksiä joku ratkaisu.

Mutta se asu, aivan ihanan nahistunut t-paita; aurinkoisen aamun inspiroimana mä puin vaaleanpunaisen vaatteen, IVANAhelsingin viime keväänä kaverimyynneistä hankitun lintuprinttipaidan. Farkut on ehkä parhaat, mitkä mä olen koskaan tullut omistaneeksi, Marc by Marc Jacobsin harmaat, kuluneet ja pehmeät turvahaalarit. Skoretus hyvä kymmenen ystävän kirpputorikuormasta viime kesänä. Nyt viikonloppuna kipaisin läpi Sienna Millerin Twenty8twelve-outletrekin ja sieltä löytyi sopuhintainen silkkineuletakki, missä on nerokas ajatus. Tollanen perusrimpula, mutta sivusaumoista lähtee tuplalipareet, joissa ei ole mitään kiinnityssysteemeitä, ne vaan on ja niissä on taskut. Parasta. Näyttää hulluna hyvältä nahkatakin alla. Pop chic, suorastaan *iso hymy*

Lapsena ja aikuisena äiti jaksoi hokea mulle aina, että mitä sievempi nainen lähtee ovesta ulos, sitä hirveämmässä kunnossa siltä jää kämppä jälkeen. Niinkö niin tosi. Näyttäs aivan siistiltä koti, joten toivottavasti se näkyy jossain minussa sitten tuo peilin tahmaisuus. Jaiks!

You've ruined my lunch

Ha, jos ei ois näin pahasti tukkaa (ja hermoja) päästärepivä vinkka koko ajan, vois uskoa, että pian on kesä! Parasta näissä päivissä on toiveikkaat, varastetut hetket. Kuten mun lounastuokio tänään. Toiveikkuus syntyi siitä, kun koijasin itseni uskomaan, etten ole töissä ensinkään. Varastettu se oli samasta syystä.

Mä olen uskomaton takertujaluonne koko elämän rekisterillä. Kohde vaan vaihtelee aika taajaan. Nyt se on korianterikananuudeli. Vaikka joka päivä. Vaihtoehto par excellence tarjoillaan Ysissä, aivan ehdottomasti. Pian se kuitenkin on joku muu juttu, se kohde.

Just when I thought I'd have to do the unspeakable, walk home

Mun pyörä varastettiin viime kesänä. Punainen Nopsa, peruskaupunkipyörä. Vähän kärsinyt, useita talvia hangessa seissyt ja satoja kertoja kaatunut ja rotvalliin ajettu. Se tuntui henkilökohtaiselta loukkaukselta ja olin allapäin pitkään. Nyt se vain tietysti enää harmittaa, kun kadut ovat auki ja kesä tulossa. Ajatus lämpimistä, aurinkoisista lomapäivistä kaupungissa ilman pyörää tuntuu hieman halvaannuttavalta.

Pitäisi hankkia uusi ystävä. En haluaisi laittaa siihen kiinni massiivisia summia rahaa, olenhan laiska huoltamaan, altis luottamaan tuuriin ja taipuvainen rikkomaan ja hukkaamaan asioita. Jos saisin kaiken, ottaisin Pelagon, 3-vaihteisen Antwerpin.

Sillä olis hyvä ottaa kulmat haltuun, siinä on sopivasti urbaanikulttuurityyliä ilman, että se huutaa skenetietoisuutta tai muuta puhaltelua. Ilman muuta kiinnostukseen vaikuttaa myös Pelago-merkin taustat, siinä on paljon aitoa. Uskon myös pyörän laatuun, tarvitsen kestävän ja helppohoitoisen suhteen.

Sopivan menopelin ilmaantumista odotellessa ajankuluksi käy mainiosti lempipuuhani haaveilu. Vielä mä joskus pääsen itsekin toteamaan, kuinka hyvin nämä kaupunkiluonnehdinnat pitävät paikkansa. On siellä myös lempikaupunki, kuten myös täällä. Toista suosikkiharrastusta, ihmisten tarkkailemista, voi ajankulukseen sporttailla siihen puuhaan aivan ehdottomasti parhaiten sopivalla (edellisen lisäksi, naturalmente) internetixsivustolla, Hannankin mainitsemalla Copenhagen cycle chic -tyylipalstalla. Mikä vauhdin hurma, mikä tyylikkyys, mikä elämänilo! 

Mä olen täysin kajahtanut noihin saitteihin. Ne kiteyttää paljon kaikkea siitä osastosta, mikä mulle tuottaa puhdasta iloa. Vapautta, kauneutta, huolettomuutta.

I'm fine with whatever people want to do. Just be straight with me

Käväisin Kaapelilla Kierrätystehdas-tapahtumassa. Joo-o,  kyllä se pakko on rehellinen itselleen olla ja jo vissiin viimein todeta, ettei ne häppeningit oo mun juttuja, ei sitten pätkääkään. Periaatteessa ne kaikki pitsiruusukkeet ja vanhoista sammareista tehdyt lakit on ihan kivoja ja nättejä ja aijettä, mutta ee hitto. Nää on niin nähty, joka jumalan joulu ja toinen viikko on jossain jotkut tosi ihanien ja omaperäisten ja aivan hurmaavien nappikorvakorukojujen kokoontumisajot. Mä lupaan pysyä pois niistä vittuilemasta kohottelemasta kulmakarvoja teille, jos te tiedostavat ja superhumaanit hipit ilman oikeita ongelmia* oikeinvalitsijat kohtaatte sen tosiasian, että jengin nurkissa lojuvan roskan määrä on vakio. Joko se koostuu teidän tekemistänne tosi innovatiivisista legorannekoruista tai sitten ruottalaisista halpahalleista haalatusta nikkeliromusta.

Tähän tykästyin kerran jossain joulumeiningissä niin paljon, että maksoin kiltisti hinnan, jota en kehtaa sanoa...

Ja tässäkin asiassa mua ahdistaa sama, mikä mua ahdistaa jääkiekossa. Kukaan ei uskalla olla toista mieltä. Kaikki ihastelee myyjäisistä toiseen sitä samaa, kerta kaikkiaan valloittavaa napeista tehtyä korvakoruparia ja mesmeroituu nahkatakeista paloitelluista laukuista. Jos sen tekopyhän hyvyyden keskelle menee mielipiteensä sanomaan, saa välittömästi otsaansa pinnallisen, sivistymättömän ja itsekeskeisen kusipään leiman. Jos et näe kauneutta vaikka väkisin tässä mun kötöstämässä ns. pienessä asiassa, olet tunteeton ja sydämetön sika, jollaisten takia meidän lapsilla ei ole tulevaisuutta. Ei, niissä ei periaatteessa ole mitään vikaa, se on ihan okei eikä multa millään lailla pois, jos joku löytää elämäänsä sisältöä kauppaamalla jonon jatkona samasta ideasta kummunneita samanlaisia koruja ja laukkuja kuin vieruskaverinkin vieruskaverit.

...Vaan tässäpä visualisoituu niin sanottu laitimmainen kerta.

Mutta mun asialistan ydin on nyt vaan se, että jos/kun ei maailma pelastu Apache-helikopterista käsin konetykillä tuuttaamalla, niin ei se kyllä sitä kuumaliimapistoolillakaan tee. Ei, vaikka yhden kerran käytetyn trikoorätin palasista muovaillun päärusetin hinta ylittäis keskivertonaisihmisen viikon ruokalaskun.

*Rekisteröity yhdistys, kenties? Vapaassa käytössä!