Just when I thought I'd have to do the unspeakable, walk home

Mun pyörä varastettiin viime kesänä. Punainen Nopsa, peruskaupunkipyörä. Vähän kärsinyt, useita talvia hangessa seissyt ja satoja kertoja kaatunut ja rotvalliin ajettu. Se tuntui henkilökohtaiselta loukkaukselta ja olin allapäin pitkään. Nyt se vain tietysti enää harmittaa, kun kadut ovat auki ja kesä tulossa. Ajatus lämpimistä, aurinkoisista lomapäivistä kaupungissa ilman pyörää tuntuu hieman halvaannuttavalta.

Pitäisi hankkia uusi ystävä. En haluaisi laittaa siihen kiinni massiivisia summia rahaa, olenhan laiska huoltamaan, altis luottamaan tuuriin ja taipuvainen rikkomaan ja hukkaamaan asioita. Jos saisin kaiken, ottaisin Pelagon, 3-vaihteisen Antwerpin.

Sillä olis hyvä ottaa kulmat haltuun, siinä on sopivasti urbaanikulttuurityyliä ilman, että se huutaa skenetietoisuutta tai muuta puhaltelua. Ilman muuta kiinnostukseen vaikuttaa myös Pelago-merkin taustat, siinä on paljon aitoa. Uskon myös pyörän laatuun, tarvitsen kestävän ja helppohoitoisen suhteen.

Sopivan menopelin ilmaantumista odotellessa ajankuluksi käy mainiosti lempipuuhani haaveilu. Vielä mä joskus pääsen itsekin toteamaan, kuinka hyvin nämä kaupunkiluonnehdinnat pitävät paikkansa. On siellä myös lempikaupunki, kuten myös täällä. Toista suosikkiharrastusta, ihmisten tarkkailemista, voi ajankulukseen sporttailla siihen puuhaan aivan ehdottomasti parhaiten sopivalla (edellisen lisäksi, naturalmente) internetixsivustolla, Hannankin mainitsemalla Copenhagen cycle chic -tyylipalstalla. Mikä vauhdin hurma, mikä tyylikkyys, mikä elämänilo! 

Mä olen täysin kajahtanut noihin saitteihin. Ne kiteyttää paljon kaikkea siitä osastosta, mikä mulle tuottaa puhdasta iloa. Vapautta, kauneutta, huolettomuutta.