Rakastin Maijaa, sen tukkaa, sen farkkuja, korkoja, ääntä, asennetta; sitä, miten se pystyi sanomaan ääneen sen, miltä musta tuntui. Rakastin sitä repaleista elämää, mistä se lauloi, rakastin huutaa eturiveissä ja varastaa soittolistoja lavoilta ja ängetä itseni takahuoneisiin. Analysoin tuntikaupalla sanoituksia, ja Maijan kappaleista opin tunnistamaan rumpukuvioita ja bassolinjoja ja kitarariffejä. Maijan keikoilla mä opin rakastamaan sitä tunnetta, mikä syntyy mikkiständin roudarinteippimerkistä lattiassa. Mä rakastin sitä. Kunnes kasvoin vanhemmaksi kuin ne biisit.
Viime keskiviikkona julkaistiin Kunnes joet muuttaa suuntaa. Kyllä se täytyy tsekata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti