Pööfekt. Pääsin sittenkin brunssille, vaikka tässä kaupungissa kaikki muutkin ovat alkaneet ymmärtää sen sortin sunnuntailuksuksen päälle. Oltiin Fannyssa, spesiaalipossella sikäli, että yhtä saa kaivata jatkuvasti maakunnista takaisin kulmille. Nyt se oli viikonlopun. Onneks toinen on saatavilla useammin.
Oli hyvä, mainio tarjoilu. Perussetit ja ihan törkeän hyvät jälkipalat. Parasta Fannyssa kuitenkin on se, että sieltä puuttuu turhantärkeä, siltasmainen pönötysmeininki. Mä en kestä enää yhtään sitä porukkaa, joilla on tennarinnauhat liian kireällä. Söisivät joskus jotain, niin ei ois koko ajan naama nurinpäin. Henkilökunnan nyrpeys on vastenmielisyyden multihuipentuma, mutta kantislajia vaivaava samageenisyys ja perusteeton ylemmyys se vasta niittaa koko touhun. Fannyssa poreili ilo kevätsunnuntaista, omasta ryhmästä ja hyvästä ruuasta. Henkilökohtainen superbonus mulle on jonkun muun keittämä kahvi, se maistuu yleensä aina paremmalta kuin oma, ainakin tänään.
Tänään taisin muuten ylittää jonkun blogsuttajaksilaskemisrajan, kun kainosti kysyin, saako ottaa blogikuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti