En oikein tiedä, mitä ajatella. Toisaalta huojennus on aivan valtava, jatkuva deadlinet niskassa -kuumotus poistuu ja viikossa on taas kuuden sijasta seitsemän iltaa omassa vapaavalintaisessa käytössäni, kun työajat palautuvat lähemmäs normaalia rytmiä. Stressin ja huolehtimisen määrä todennäköisesti putoaa naaman rupsahtamisvauhdin tolkkuuntumisen kannalta olennaisesti.
Toisaalta ymmärrän, että olen etuoikeutettu, kun olen saanut olla juuri siinä, missä olen ollut. Olen päässyt paikkoihin, jonne en olisi muuten päässyt. Olen tavannut ihmisiä, joita en olisi muuten tavannut. Olen tehnyt asioita, joita en olisi muuten tehnyt. Olen saanut elinikäisiä ystäviä, joiden sydämessä tiedän mullakin paikkani olevan.
Ani, Veera, Maria ja Teppo. Taku, Meira ja Sako. Ilman teitä ei ois mitään mistään tullut. Eikä tulis vastakaan.
Kuvassa mä itse, karonkkapaikan metallisilla kierreportailla noin kello 6 aamulla Hernesaaren takapihoilla. Tuuli helvetisti, satoi vettä, enkä tiennyt, onko kevät vai syksy. Suomenlinnan kirkon tornissa majakkavalo lähettää H-kirjainta.
Mä just ajattelin sua. Allekirjoitan tästä jokaisen sanan. Ja vaikka luulisit, toivoisit tai haluaisit, niin maisteri - kermaperse, Vuoden Värikkäin Kännääjä 2008-2010 - Kellomäki aikoo jatkossakin nukkua sun vieressä öitään. Jos ei joka viikko kahta vuotta tästä eteen, niin ainakin välillä. Koska se on ollut ihanaa.
VastaaPoistaKiitos 2008-2010. Tuhannen Taalan Majatalo on sun saatavailla koska vaan. Se on ollut parasta.
VastaaPoistaMeitsin majakkavalo lähettää siihen suuntaan A-kirjainta :)
VastaaPoistaTästä on merkittävän lyhyt matka erilaisiin majakka ja perävaunu -läppiin. Ei mennä nyt siihen :)
VastaaPoistaA-valoa tänne, täältä H-valoa takas.
Oot mun tyyppejä.
Majakka on iloinen silloin, kun sillä on perävaunu. Oikeanmerkkinen perävaunu :D
VastaaPoista