Menin sitten kirjaston kautta kotio. Lastenosastolta löytyi vanha kunnon lääke.
Matkustaminen on superkuumottavaa puuhaa, epämääräistä tunnetilahakuampumista, mille ei (todennäköisesti) koskaan pysty saamaan täyttymystä. Olisiko mullakaan tällainen tarve juosta maailman ääriin, jos mulla ois kaikki muumit kurissa ja siliäkorttinen pakka? En sit tiä. Se nyt on ainakin tullut selväksi, että kaikenlaista kättä pidempää näin polttelevan ja loppumattoman kutinan raapimiseen tarvii äärimmäisellä rauhattomuudella siunattu kirjoittaja.
Toivottavasti Kyllikki on tavoittanut sen, mitä ei eläissään löytänyt. Sen rauhan.
Mulla on Muumit suorissa riveissä ja on se silti maailman parasta. Mun Muumit tahtoo nähdä maailmaa (kas matkailuhan avartaa). Pölynvärinen toimistohapsiainen... Voi lollero :D
VastaaPoistaSun Muumit onkin tollasia kiiltäväkarvaisia paremmanporukanmuumeja, jotka laskee sen harrastuksekseen. Mun Muumit on, kato, paniikissa, kun ne ei kestä mitään, vähiten ittiään, ja pako jatkuu ;)
VastaaPoistaMä luulen, että mulla on pölynvärisiä toimistomuumeja. Yhtä kaikki, ihanaa, tä?
VastaaPoistaOh, yes, indeedy. Aillavit!
VastaaPoistaEnpä muuten voi käsittää, miksi tämä teksti on näin pientä. Tää blogspot on muutenkin kaikkinensa melko kehno pohja. Muutto? Wordpress?
VastaaPoista