tiistai 13. huhtikuuta 2010

So, what time do we leave "Same York"?

Rakkaan ystävän kanssa kesäreissun suunnitteleminen on (tässä vaiheessa vielä!) ajatuksen tasolla parempaa kuin se itse kuukausien kuluttua tapahtuva matkustaminen. Pölynväriseen toimistohapsiaiseen palaa aivan uutta elämää, kun sähköpostiin saapuu erittäin eskapistinen, voyages extraordinaires -henkinen reppureissuromantiikkamaalailu. Voi tytöt, kesä ja reissut! Lähdöntunnelma, se pitää veret liikkeellä ja ryhdin suorassa.


Menin sitten kirjaston kautta kotio. Lastenosastolta löytyi vanha kunnon lääke.






Matkustaminen on superkuumottavaa puuhaa, epämääräistä tunnetilahakuampumista, mille ei (todennäköisesti) koskaan pysty saamaan täyttymystä. Olisiko mullakaan tällainen tarve juosta maailman ääriin, jos mulla ois kaikki muumit kurissa ja siliäkorttinen pakka? En sit tiä. Se nyt on ainakin tullut selväksi, että kaikenlaista kättä pidempää näin polttelevan ja loppumattoman kutinan raapimiseen tarvii äärimmäisellä rauhattomuudella siunattu kirjoittaja.







Toivottavasti Kyllikki on tavoittanut sen, mitä ei eläissään löytänyt. Sen rauhan.


5 kommenttia:

  1. Mulla on Muumit suorissa riveissä ja on se silti maailman parasta. Mun Muumit tahtoo nähdä maailmaa (kas matkailuhan avartaa). Pölynvärinen toimistohapsiainen... Voi lollero :D

    VastaaPoista
  2. Sun Muumit onkin tollasia kiiltäväkarvaisia paremmanporukanmuumeja, jotka laskee sen harrastuksekseen. Mun Muumit on, kato, paniikissa, kun ne ei kestä mitään, vähiten ittiään, ja pako jatkuu ;)

    VastaaPoista
  3. Mä luulen, että mulla on pölynvärisiä toimistomuumeja. Yhtä kaikki, ihanaa, tä?

    VastaaPoista
  4. Enpä muuten voi käsittää, miksi tämä teksti on näin pientä. Tää blogspot on muutenkin kaikkinensa melko kehno pohja. Muutto? Wordpress?

    VastaaPoista