Villapaitakysymys nousi pöydälle myös siksi, että kämppäni todella on se urbaaniromanttinen pariisilaisboheemi résidence, kuten olen hehkuttanutkin. Täällä on nyt jo, nollan tienoilla, niin kylmä, että ulkoatullessa sopii hieman lisätä kerroksiaan, ettei jäädy kuin sen sadanvuodentakaisen ullakkounelmani nurkissa luuraava pieni torakka.
Sanan monessa merkityksessä kestävässä villavaatteessa on monesti ongelmana yksinkertaisesti sen hinta. Aito materiaali itsessään on luonnollisesti arvokkaampaa kuin muovijäljitelmät, mutta joidenkin hintalappusten äärellä on pakko taipua toteamaan, että maailman kallein raaka-aine on mielikuva. Nykyään löydän itsestäni myös melko helposti vankan periaatteen naisen; en todellakaan suostu myöntämään, että se on vain luksuksen päälle ymmärtämättömän visukinttuuden hienompi nimitys. Joidenkin mielestä. Onko se luksusta, jos/kun kykenee ostamaan villan hinnalla puoliksi akryylisen merkkineulevaatteen?
Uusimman Kauppalehti Option haastattelussa Samu-Jussi Koski sanoo näin: "minua viehättää eettinen ja ekologinen, eikä se ole halpaa. Tuntuu, että ihmisiltä on hämärtynyt käsitys siitä, mitä asiat oikeasti maksavat."
Totta. Myönnän, että minullekin on voinut käydä näin, mutta koska olen Samu-Jussin kanssa samaa mieltä myös muovikankaan kamaluudesta, olen toteuttanut käsityksientarkistamista. Sepä minut sitten tuohon ylempänä mainitun kaltaiseen pikkuasioihin takertumiseen, esimerkiksi hinta- ja matskulappujen vertailuun, on ajanutkin.
No mutta, lauantaina löysin Marimekon alerekistä upean neuletakin, viimeisimpiä Kosken talolle suunnittelemia vaatteita. Takissa on vajaamittaiset, leveät hihat, pienet taskut ja nätit napit metalliyksityiskohdilla. Pehmeävillaisessa ja kevyessä neuletakissa parasta on sen väri, himoitsemani sinapinkeltainen, lämmin ja minun vaatekaapissani tuore.
Puhelimeni on monella tapaa korvaamaton kapistus, mutta hämärässä asunnossa kuvaamiseen se ei sovellu. Pahoittelut kuvien laadusta.
Onpa ihku. Kuva päällä, s'il vous plait?
VastaaPoistaJotkut väittää, että sitä muovijalostetta tarvitaan villavaatteeseen lisäämään kestävyyttä. My ass. Jo reilu kymmenen prosenttia tekee villapaidasta hiostavan hajunkerääjän, totta hemmetissä sen pitää kestääkin enemmän - pesua siis. Totta se on sitten niin iso kustannussäästö, se akryylin tai polyesterin lisääminen, en tiedä.
Yhden naisen ihmiskoe testaa parhaillaan mammamerkki Globalin konepestävää 100% merinovillatakkia; perseen peittävä pappamalli EUR59,90. Toistaiseksi väittäisin, että hinta-laatusuhde on aika lyömätön.
Jos kyllästyt tuohon vaatteeseen, voin pitää siitä hyvää huolta. :)
VastaaPoistaUpe, joo, ton kestävyysväitteen olen toki kuullut minäkin, että tekokuidulla parannetaan pesunkestävyyttä. Minä taas sanoisin, ettei ns. pesunkestävää villaa tartte pestä just ollenkaan. Mä olen paatuneesti sitä mieltä, että tekokuitusekoite on kustannuskysymys, toista todistusta odotellessa. Kuulostaa hyvältä tuo sun kokeilusi. Saatan hiihtää perään, jos kokemus jatkuu yhtä positiivisena.
VastaaPoistaHeidi, pidän mielessä, sulla on usiampikin juttu vaatekaapissasi, minkä kanssa vaihtarit voisin tehdäkin ;)
Tiäräkkö mulla on ollu aivan sama ongelma! Tai siis on viäläkin. Ei mitään neuleita, ei mitään. Aina samoja täytyy kiärrättää niin että pystyy liikkua ulkona. Harmittaa kun oon karottanu yhyren semmoosen mistä oikein tykkäsin. Snyft.
VastaaPoistaMutta kultakimpaleita ovat tuammooset!
On ne, Tubbs. Ite pitäs tehä, mutta mistä löytää lankaa, joka on tarpeeks täyttä tavaraa, mutta myös tarpeeks laatua, ettei sitten hulluna pistele kuidunpäät iholla? Ja niin joo, mistä löytää aikaa ja innostusta??
VastaaPoista