There's just so much to take in. The history, the tradition, the philosophy. Oy!

Ängh, tää syksy hupenee sormien läpi. Kun aloitin syyskesällä käsiinräjähtäneen pienimuotoisen opiskeluprojektin, en jotenkin arvannutkaan, että eka tentti tulee ennen kuin olen ehtinyt kissaa sanoa. Se on ylihuomenna ja mun työstressi puolestaan sitä lajia, että aika vissiin jännitän turhaan, sillä se aamu ei ehkä nouse koskaan.

No, syteen eli saveen, perääntymäänkään en rupea. Palaan viikonloppuna kertomaan, miten kävi.

In bocca al lupo.


Aivan täysin todennäköistä maailmanloppua odotellessa voin rauhoittua tuijottelemalla kuvaa, jonka löysin Hannan blogin kautta. Siinä kiteytyy koko minun kauneuskäsitykseni kaikkine menneiden aikojen fantasioineni ja romantisoimisineni. Värit, esineet, sommitelma, harmonia, tyyli, ajatukset, kaikki. Täydellisen kaunista, ihanaa ja yksinkertaista, ois niin mun kotoa, jos ois.

Crepi il lupo.


Alkuperäinen kuva täältä.