Massimo Dutti oli lauantainlopun tunnussana.
Takki on kummallinen sekoitus hihojen ja selkäosan joustoneuletta sekä etukappaleen pehmoista nahkaa; nahan sävyhän on mitä mainioin, mutta joku (!) tossa vaaleanruskeassa resorimatskussa puistattaa. Ja ehkä vähän siinäkin, että takissa on niinikään nahkainen vyö. Saattaa olla liiaksi sellaista safarihenkeä, mille mä en taida lämmetä.
Tuo toinen hirvitys tuli joulurekvisiittani kylkiäisenä ja tarpeeksi karmeuttansa vaahdottuani se alkoi vaikuttaa oikein todennäköiseltä ensi kesän Uunisaareen rantautumisasusteelta. Jäin kiinni viimeistään siinä vaiheessa, kun pohdin ääneen vaihdattavani suutarilla ankeat kangassangat tummanruskeaan nahkaan.
Niin, että ketä tässä nyt huijataan? Matsi on menetetty jo. Massimon kanssa perussiniset, perussuorat, kapeat perusfarkut, joku kiva paita, oranssiraitanen punoskassi ja nuo Samu-Jussin kengät, niin kevät voisi tulla jo.
Hmm, jollain perverssillä tavalla nuo resorihihat on aivan mahtavat ja nahan värihän on siis täydellinen. Mutta, täh, vyö? Kuin pitkä tuo on?
VastaaPoistaPunoskassi on hei klassikko :D Sitä ymmärtää vaan ainoostaan puolivuosittain.
Se on noin lantiomittanen. Tosiaan, hänessä on vyö ja sehän se todistetusti mun vartalotynnyriä imartelee. Täytyy ottaa siitä parempi kuva, että näkyy kokonaan.
VastaaPoistaNo joo, ohan se klasari, mutta kato nyt tota :) ruskeeta, oranssia ja muovia. Näkisit sangat, ymmärtäisit. "Mä en tuu koskaan käyttään tätä", sanoin ponnekkaasti.
Tuohan vois olla aika siisti lyhyenä, jos vaan kaulukset on oikeenlaiset. Joo, otapa kunnon kuva.
VastaaPoistaJoo, no, nuo kultaraidat on kyllä aika karut. Ehkä se unohtuu talven aikana, niin et joudu pyörtämään puheitasi :D
Aika karut, indeed.
VastaaPoistaMä otan, joku kaunis päivä ens kesänä. Mutta koskaan en puheitani pyörrä, huomauttasin.