tiistai 2. marraskuuta 2010

It all sounds very old world to me. Very 18th century Russia

Niin kuin minäkin Pariisia hehkutan, on huutava vääryys se, etten ole vielä Pietaria nähnyt. Niin lähellä, niin kaukana. Jos asiaa tarkastelee unelmien tasolla, saavutettavuus on nolla. Tosimaailmassa sinne lentäisi tunnissa ja rautateitsekin kohta jo pääsee alle neljässä.

Kuinkakohan pahasti romantikon pässinpökkimät sitten repeääkään, kun mielikuvissaan se tammipakkasilla iltapäivän auringossa karauttaa hevosreellä pitkin Fontankaa, turkislakki punaista nenänpäätä myöten korvilla ja taljanhelmat hulmuten. Samovaarin kylkeen kiireellä, lämmittelemään, teetä juomaan ja kuulemaan uusinta uutta, mitä suuren kohun aiheuttanut runoilijatar Ahmatova on sielunsa syövereistä kirjoittanut.


Kirjahyllyni päällä asuvista matrjo škoista keskimmäinen tuli eilen ystäväpariskunnan mukana heidän viikonloppureissultaan kaupungista. Kaksi muuta ovat nekin tuliaisia Venäjältä; pienin niinikään Pietarista, kun Annika kävi hullaantumassa baletista ja kukkokupeista, suurimman toi ystävä vaihto-opiskelureissultaan. Kolme puuakkaa ovat taulujen lisäksi ainoat koriste-esineet, mitä kotoani löytyy. Tykkään niistä hulluna, ne on ihan vain tollaisinaan sympaattisia ja kauniita. Ja onhan niillä toki se jatkuvuuden symbolinenkin merkitys. Se on mulle elämässä tärkeää, jatkuvuus ja liike.

Aina tulee uus mummo. Ja uusi tilaisuus.

6 kommenttia:

  1. Ah maatuskat <3 Se on huikea tuote. Sipulimummo.
    Seuraava Pietarinkävijä saa kyllä selvittää mulle, montako maatuskaa niihin lapsenkokoisiin mahtuu sisälle.

    Son kumma, ettei siellä oo päässy käymään. Liian lähellä, ehkä, ja hirveä säätö silti. Mut joku joulunaika vois olla huikea. Tai sitten ne tammikuun pakkaset. Pääsiäinen. Oj.

    VastaaPoista
  2. Se säätö on neuvostoliitonaikaista historiaa, laivamatkailija kun ei tartte viisumiakaan. Ja joulukuussa avautuu tuo 3,5 tunnin junareitti. Pääsiäinen ois kyl kiva... ...mmmmm.....

    VastaaPoista
  3. Ai, mä oon luullu, että se on vaikiaa! Vaiks toisaalta, mitä vaikiaa se viisuminkaan hankkiminen on, kun viittii vaan nostaa perseensä penkistä. No mutta, nomutta...

    VastaaPoista
  4. Ei, ei, ei s'ole enää. Pietariin voi tehdä vaikka päiväristeilynkin, lähtee la-iltana, yöpyy laivassa ja sitten hengaa sunnuntain maissa ja taas su-ma -yöllä Helsinkiin. Ei tartte viisumia, koska saapuu vesitse ja poistuu samaa reittiä. Maksaa muutaman hullun kympin.

    Aivan järjetön matkakuume.

    VastaaPoista
  5. No eipä vissiin. Mä mietin ainoastaan päivittäin sitä, miten oikeeseen saumaan Barnan reissu tuli viime joulukuussa. Tää on niitä tilanteita, jollon toivosin asuvani jossain ihan missä tahansa muualla kun täällä hevonperseen alusmailla, josta ei pääse mihinkään ilman kolmen sentin paksuista setelitukkoa ja vähintään kahta ylimääräistä vapaapäivää. Aaargh. Oh, well. Yritän olla avautumatta enempää mun syysahdistuksesta sun blogissa :D

    Päiväristeily Pietariin. Kuinka hurmaava vaihtoehto niille ainaisille Tallinnoille ja Tukholmille. Ei sillä, etteikö nekin nyt just kelpais. Ai niin. Oho.

    VastaaPoista
  6. Aina tulee uus mummo. Laiva.

    Joo, aika lyhyessä USB-piuhassa tässä itse kukanenkin kiemurtaa. Viikon loma olisi nyt erittäin tervetullut juttu.

    VastaaPoista