Kai nyt voisi olettaa, että elämässä olisi tähdellisempiäkin asioita puhuttavaksi ja suurempia aiheita möyhötettäväksi kuin lasipurkit. Vaan ei nyt aina sentään. Ainakaan silloin, kun jo vanha löytö, valtava kahdeksanlitrainen Riihimäen lasin purnukka jaksaa yhä vain silmäkarkkiudellaan ilahduttaa. Varsinkin nyt, kun se sai kaverikseen Viialan ja Iittalan pikkupurnut. Viialalainen on erityisen nätti, vetoisuutta minipurkilla on vain puoli litraa; Iittalan vastaava ei sekään mikään suurperheen hillojemma 0,75 litran koollaan ole.
Tämä kyseinen säilytysesine sai erityissympatiat puolelleen oikein sopivan vuosilukunsa tähden. Ei taida purkki ihan noin vanha olla, mutta tehdashan on käytännössä itseni ikäinen. Tai siltä ainakin aika ajoin tuntuu. Esimerkiksi juuri nyt. Tulis jo kevät.
Oioioioioi mikä vihreys täällä kohoaa otsalle. Nyt on lasipurkkikateus maksimoitu! Mahtavat aarteet sulla jauhojen ympärillä. Itse olen onnistunut haalimaan 'vain' noita peruspurkkeja. Tosin kannet on kiven alla, vain yhdessä on sellainen.
VastaaPoistaJos mä olisin tänään löytänyt kahdeksanlitraisen Riihimäen lasipurnukan, se olisi ehdottomasti ollut päivän, ellei jopa koko viikonlopun kohokohta. Sen verran loisteliasta elämää on ollu :) Eli ei yhtään tarvi vähätellä siellä!
VastaaPoistaHaha, kiitos kommenteista, tytöt! Joo, totta, Laura, kyllä lasipurkista vauhkoontuminen aina perusharmaan viikonlopun kohokohdaksi yltää, kun oikein somasti sattuu, ilman muuta. Ja Lili, jaaha, pitää laittaa korvan taka, jos ajelee vastaan kannellisia purnuja; nuo tollaset metallikantiset vai lasisetko lämmittäis enemmän?
VastaaPoistaIhania löytöjä! Kotiutin joku aikaa sitten huuto.netistä ison Karhulan lasipurkin, ja silmä lepää siinä kyllä aina keittiöön mennessä :)
VastaaPoistaHyvähyvä, Enne! Kyllä lasia pitää keittiössä olla, muovi joutaa huitsuntuuttaan :) ainakin näkysältä kaappiin piiloon.
VastaaPoista