lauantai 27. marraskuuta 2010

Warm and lovely

Marimekon lyocell-villa -kaapu on hyvän takin kanssa tällaisten hiukan keveämpien talvikelien uskottu vaate. Sydänpakkasille turhan ohut vain, vaikka alle voikin vähän kerrostaa. Samu-Jussin kynästä tietysti.




Tänään päätin myös, että jokatalvinen pipo-ongelma on ratkaistava. Päähineen tulee olla tarpeeksi suuri, että tukka mahtuu sisään, mutta niin napakka, ettei nouse tuulen mukaan, kuten ensimmäisen kuvan myssykkä. Sen pitää olla lämmin ja tiivis, mutta ei saa kutittaa otsalta, koska iho on muutenkin irtoamaisillaan, ja mielellään jotain aitoa materiaalia. Turkislakki, määssanon kohta!

Kuvat otti Tubbs, aivan niin kuin ennen, aivan niin kuin aina.

3 kommenttia:

  1. Kutittamatonta, napakaa villapipoa on kyllä törkeen vaikee löytää, vaikka jotenkin luulis, että täällä, jos missä ois markkinat. Va ee. Merinovilla ei pahemmin kutita, mutta on pääsääntöisesti liian ohutta. Sellanen sisäpuolella oleva fleece-panta on hullun lämmin ja otsa kiittää, mutta ne pipot, joissa sellanen on... no joo. Ite pitäs kaikki tehä.

    Makiat kuvat!

    VastaaPoista
  2. Turkislakki, määssanon uudestaan.

    Ne sellaset autonrenkaan kokoiset linnunpesät, missä se fleecevuori on, jää mun ostoskoriin vastakin poimimatta, mikä on tietysti vähän sen sortin statement, että se poistaa pohjan kaikelta valittamiselta.

    Kuvat on kivat, koska kuvaaja on kiva ja kuvattava rapskenekuningatar.

    VastaaPoista