I just have to change my shoes

Vietin vuodenvaihteen 09/10 Berliinissä, jolloin saapuessani kaupunkiin kadut olivat asvaltilla, mutta jo kahden päivän kuluttua polveen asti täynnä lunta. Ystävien neuvosta tein sitten toivioretken Trippenille, saksalais-taivaallisen kenkämerkin laatikkopinoille.

Merkillä on outlet/kakkoslaatumyymälä Kreuzbergissä, eli ensi Berliinin-reissun koittaessa suosittelen lämpimästi Köpernicker Straße 187-188:aa, lähellä Schlesisches Torin metroasemaa.

Trippenin konsepti on monella tapaa viehättävä. Uniikki tyyli, reilu valmistustapa ja aidot, kestävät materiaalit sekä se, että tuotanto tapahtuu lähellä käyttäjää, ovat tunnetusti niin tätä päivää, mutta tässä tapauksessa uskon moniulotteisempaan yrityskulttuuriin kuin vain imagotemppuiluun. Vaikka tai no, lähellä ja lähellä, sanoo suomalainen saksalaisesta, mutta lähempänä Berliinin alusmaat ja Pohjois-Italia minua ovat kuin Kiina, Intia tai edes Euroopan hikipajakulma Portugali. Kokemusta tuotannon reiluudesta kasvattavat tietysti muiden ohella nekin seikat, että perustajakaksikko esiintyy merkkinsä nettisivuilla omilla kasvoillaan, saan heihin (tai esikuntaansa) yhteyden niin halutessani, voin tarpeen vaatiessa lähettää ostetut kengät heille korjaukseen tai että voin valita menneistä mallistoista tahtomani parin ja niihin pintakäsittelyn. Voin myös vaihtoehtoisesti yrittää soittaa Vagabondin myymälään ja toivoa, että joku vastaa puhelimeen.

Ostin reissultani kaukaa viisaasti, näin seuranneita helvetintalvia ajatellen, pitkävartiset, jämäkät Templar-saappaat. Ei palele varpaat, ei jäädy pohjat eikä valu vetoketjut.

Kesäksi voisin harkita tilaavani nämä puuluistimet. Hirveän vaikea muuten nähdä, että jonain päivänä pitäisi nielaista karvas järkytys odottamattomista yhteistyökuvioista tämän kenkävalmistajan suunnalta, tuli vain puukengästä mieleen.

Kenkälaatikkokuvan ja "Ritzy"-sandaalikuvan omistaa trippen.com, toiset kaksi Tubbs (kuvaajan vastuuvapauslauseke: minä valitsin epäskarpin kuvan komposition takia, ei kuvaaja. Teknisesti paremmat, eli tarkat, kappaleet eivät miellyttäneet säärikriittistä neurottajaa).