My Zen teacher once told me that there was nothing like yoga to quiet a busy mind

Elvytin viime syksynä henkiin vanhan joogaharrastukseni, viimeinkin. Astangajooga on mahtava laji, kun ei tarvitse juosta ja hillua ja suorittaa ja koko ajan voittaa joku muu. Vaikka välillä se tuntuu superpuuduttavalta, kun, niin, ei tarvitse juosta ja hillua ja suorittaa; itseäni vastaan olen huono kisaamaan, kun en niinkään iloitse voittamisesta, en vain pidä toisille häviämisestä.

Annankadun salin ilmoitustauluun kiinnitetty kortti ilahduttaa minua erityisen paljon joka kerta, sen vilkaisemisesta on tullut rituaali.

En sit tiä, onko vaikutus todellinen, psykologinen vai puhtaasti kiinni uskosta, mutta kevyempi ja stabiilimpi fiilis on uudelleenaloittamisen jälkeen tullut jäädäkseen. Paitsi öisin, iltaharjoitus kun valvottaa poikkeuksetta aamutunneille saakka.